Tänään päättyvät Tampereen elokuvajuhlat.
Pari vuotta sitten sieltä palasi kotimaisen yli 30-minuuttisten sarjan voittajana kemijärveläislähtöinen Mari Soppela (s. 1966)Samainen elokuva, Family Files jakoi viime syksynä Nordisk Panoramassa Ruotsissa voiton Mika Ronkaisen Huutajat -filmin kanssa parhaana pohjoismaisena dokumenttina.
Hollannissa nykyään asuva, freelancerina työskentelevä tekijä on nyt esikoiselokuvansa jälkeen uuden työn kimpussa. Tosin aivan alkuvaiheessa.
Priiffausretki Suomessakin on kantanut hedelmää. Syntyy suomalais-hollantilais-sveitsiläinen yhteistuotanto, jonka pikkusormen ympärille on kiedottu Jean-Luc Godardin tuottajanakin tunnettu Ruth Waldburger.
Kotiäänitteitä nyt
1980-1990 -luvun vaihteessa Mari Soppela opiskeli Oulussa ammattikoulussa ensimmäisellä videokuvaajalinjan kurssilla. Sittemmin opintie vei Englantiin. Ja kotimaaksi muotoutui Hollanti 1991.
"Olin Hankkilan Juhan oppilaita. Täällä olen opiskellut tietokonegrafiikkaa."
"Olen suunnittelija ja tehnyt cd-rommeja ja näitä uuden median töitä." Nyt kahden lapsen äiti hankkii elantonsa dokumentaristina.
Perheensä taustoja valottavasta Family Filesistä toipumiseen Mari Soppela tunnustaa kuluneen toista vuotta. Tragedia vaihtuu nyt komediaksi.
"Home Recordsissa mä en vaihda oikeastaan aihetta, sillä tämäkin on hyvin läheistä, mutta tyyliä kyllä vaihdan. Sanotaan että Kotiäänitteet on tragikoominen. Dokumenttielokuva on hyvä väline käsitellä oleellisia teemoja. Siihen tulee osa animaatiota, paljon musiikkia."
"Kotiäänitteet kertoo minun mieheni, säveltäjä Leo Anemaetin musiikista ja sen kautta Hollannista, ja siitä miten minä näen maan. Itse asiassa kyse on siis meistä; minusta, miehestäni ja taiteilijaperheestämme. "
Kees Kasander, tuottaja Family Filesikin takana on edelleen mukana: "Hän on ollut mulle tärkein tukija niin henkisesti kuin taloudellisesti." Osatuottajana debyyttidokumentissa oli Claes Olssonkin.
Family Files -ajat
Mummolle osoitettu kirje aloitti vyöryn, josta muotoutui lopulta elokuvakin, Family Files.
Kuluvan vuoden puolella Mari Soppela kokee tulleensa sen tekijänä kaltoin kohdelluksi, kun tunti kahdenkymmenen minuutin mittainen suomalaisen elokuvan laatutukeakin pari vuotta sitten saanut filmi on joutunut hyllytetyksi. Ohjaajana Soppela haluaa puhua sensuroinnista, DocPoint -festivaali sekä TV2 eväsivät esityksen. Syy: elokuvallisesta sukutarinasta suivautunut sukulainen on tehnyt rikosilmoituksen.
"Minulle se on ihan yksi lysti. Sehän on jumiutunut poliisin pöytälaatikkoon vuodeksi, eikä etene mihinkään suuntaan." Family Filesin -festivaalimatkat kuitenkin jatkuvat, seuraavaksi se on menossa Ranskaan.
Niin ne mummon kirjeet: "Löysin pahvilaatikon mun vanhempien varastosta vuonna 1996. Rupesin lukemaan ihan tavallisia kirjeitä. Mun mummo synnytti mun isän Hampurissa toisen maailmansodan päättymisen aikaan ja asui siellä pari kolme vuotta ja palasi sitten takaisin Kemijärvelle pieneen kylään Ruopsaan. Missä Family Files sitten kuvattiinkin. Henkilöt, jotka siinä esiintyvät ovat kaikki lähtöisin yhdestä talosta, Heimolasta. Elokuva kertoo Heimolan perheen tarinan viidessä sukupolvessa. Isäni Kari Soppela on päähenkilö, tulkitsijana katsojan ja tapahtumien välillä."
Mikä sitten elokuvassasi on voinut harmistuttaa rikosilmoitukseen asti?
"Se laittaa suvun tarinan uudenlaiseen perspektiiviin. Traagisesti sitten tapahtui elokuvan teon aikana kaksi itsemurhaa."
"Paljon rankempia elokuvia on tehty kuin Family Files, vaikkapa tapausesimerkkinä sellaisia, missä todistetaan jonkun henkilön syyllistyneen rikokseen. Tämä on lempeä tarina, mutta ilmeisesti se aikaperspektiivi on laittanut ihmisiä tolaltaan."
