Oulu Tavallisen määritelmän mukaan jazz on improvisoitua musiikkia, joka syntyy vasta esitystilanteessa. Onko sitten kyse jazzista, kun konserttipianisti tulkitsee läpisävelletyn jazz-teoksen?
Kaikki improvisoitu musiikki ei tietenkään ole jazzia. Siihen kuuluu tietty harmoniamaailma, jazzin oma tonaliteetti sekä fraseeraus eli tulkinta. Näillä kriteerein pianotaiteilija Izumi Tatenon lauantai-iltapäivän esitys oli jazzia.
Jumprun pationtäyteisen yleisön reaktioista päätellen muotoseikoilla ei ollut merkitystä. Nautittiin vain hyvästä tyylilajien rajoja ylittävästä pianomusiikista. Tatenon jazzmatkan aikana vallitsi terassioloissa harvinainen keskittynyt hiljaisuus.
Tateno oli valinnut esitettäväkseen kaksi teosta, japanilaisen säveltäjän Kensaku Tanikawan hänelle säveltämän Sketches of Jazzin sekä Veli Kujalan sävellyksen Lefthandism. Sketches koostui viidestä osasta, jotka oli nimetty jazzhistorian merkkihenkilöiden mukaan. Niinpä kuultiin Duke Ellingtonin tyylisiä synkopoituja linjoja, laulavia rubatoteemoja David Brubeckin tapaan, rehevää svengiä à la Django Reinhardt, Carla Bleyn balladityyliä sekä Charlie Parkerin mutkikkaan moduloituja soolokuvioita. Tateno tulkitsi notkein painotuksin ja rikkain nyanssein.
Tuulenpuuskia ja auringonpaistetta
Yllättävät tuulenpuuskat lisäsivät nuotinkääntäjän tehtäviin paperien vahtimisen ja varmistamisen teipinpaloilla. Siitä huolimatta nuotit karkasivat kerran lentoon kesken soiton. Tateno jatkoi sujuvaa soittamista "pelastusoperaation" ajan, eikä voinut varmasti tietää, soittiko hän ulkomuistista vai improvisoiden.
Kujalan teos edusti jazzin ja taidemusiikin fuusiota, jonka yhteydessä voisi puhua "kamarijazzista" tai niin sanotusta third stream -jazzista - jazzsävytteisestä nykymusiikista. Teoksen tekstuuri oli tiivistä, paikoin raskastakin. Pianistin tulkinta oli vahvaa. Jos Sketches-teoksessa oli vierailun makua, Lefthandismissä Tateno oli omalla alueellaan.
Nuorten oululaismuusikkojen Symbio-yhtye lupasi soittaa "leppoisaa ja vähemmän leppoisaa" jazzia. Yhtyeen kokoonpano oli Aleksi Ranta kitara; Anu Hartikainen, piano, Jouko Isokangas, basso sekä Heikki Lindström, rummut.
Musiikki oli rennosti kulkevaa mainstream-jazzia. Kvartetti oli valinnut settiinsä kappaleita, joita ei ole soitettu puhki kuten Blue Nile ja Witch Hunt. Resepti toimi täysillä, ja patiokansa nautti päivänpaisteisesta musiikista.
Kuusisaaren illassa kuului osaaminen
Rengon Keinu avasi Kuusisaaren iltakonsertin. Pitkään freelance-muusikkona työskennellyt, nykyään Mikkelissä trumpetinsoiton lehtorina vaikuttava Markku Renko perusti yhtyeensä kuusi vuotta sitten.
Rengon Keinu esitti pelkästään omaa musiikkia tyylilajinaan suomalaissävyinen, ilmava mainstream. Seitsemän muusikon kokoonpano käytti täysiä tehoja säästellen. Lyhyiden yhteisteemojen jälkeen annettiin reilusti tilaa yksilöiden sooloille.
Pianisti Markus Niittynen ja saksofonisti Pentti Lahti tulkitsivat vahvasti. Markku Renko kunnostautui melodisten, pitkien linjojen luojana. Hänen soolonsa löysivät aina tuoreita reittejä.
Jukkis Uotila tunnetaan vanhastaan huipputason jazzrumpalina. Viime vuosina Sibelius-Akatemian jazzprofessori on alkanut esiintyä myös pianistina eri kokoonpanoissa. Nyt hän toi Elojazzeihin oman kvintettinsä, jossa soittavat muun muassa saksofonisti Joonatan Rautio ja U-Street All Starsista tuttu rumpali Jussi Lehtonen.
Jukkis Uotila Bandin musiikki ammensi Yhdysvaltain itärannikon mainstream-perinteestä. Kvintetin soitto oli tiukkaa ja intensiivistä. Pehmeämmätkin sävyt taittuivat.
Kappaleessa Franquillity viehätti rumpujen ja lyömäsoittimien notkea groove. Rumpalitaustaisen pianistin yhtyeessä rytmiryhmän täytyykin olla erityisen hyvä.
