Kitaristi Marzi (Markus) Nyman on mukana monessa. Usea tuntee hänet suositun tv-ohjelman vakioyhtyeestä. Äänitysstudiossa hänen taitojaan ovat hyödyntäneet niinkin erilaiset artistit kuin jazzmuusikko Arttu Takalo, iskelmälaulaja Saija Varjus ja popduo Nylon Beat. Nyman on tavattu soittamassa Zappaa UMO:n solistina ja swingiä Linnan itsenäisyysjuhlissa.
Lohjan lahja Suomen musiikkielämälle onnistui kuitenkin yllättämään valistuneemmankin kuulijan Tervajazzeilla. Nyman ja hänen duokumppaninsa Niko Kumpuvaara soittivat oudon kiehtovaa, estottomasti yli tyylirajojen hyppivää musiikkia.
Nyman taituroi enimmäkseen pianon ääressä sähkökitaran jäädessä tällä kertaa kakkosinstrumentiksi. Miehen monipuolisuus koskettimien ääressä oli ilmiömäistä - tyyli kuin tyyli tuntui ainakin pääpiirteissään taittuvan tuosta vain. Mukana oli reilu annos hyväntuulista pelimannihenkeä ja absurdia soitannollista huumoria.
Duo oli valinnut ja muokannut materiaalia ihailtavan aravakatseisesti. Muutama jazzstandardi kuului asiaan, jokunen tango ja iskelmä, sovituksia kansansävelmistä ja klassisista teemoista sekä joukko ryhdikkäitä ja tarttuvia sotilasmarsseja.
Viimeksi mainitut ovat miehille ajankohtaisia, sillä he suorittavat paraikaa varusmiespalvelustaan Kaartin Jääkäriprikaatissa. Esiintymisasuna heillä olikin asiallisen harmaa kaartilaisen univormu.
Avausnumerona rävähti varsin autenttisen kuuloinen Porilaisten marssi, jossa isorummun iskut korvasi Kumpuvaaran nyrkinisku harmonikan palkeisiin. Sibeliuksen Jääkärimarssi, tai oikeastaan sen ensimmäiset tahdit, oli sovitettu harmonikalle, sähkökitaralle ja samplerille. Kitara soi kaanonina kauniin futuristiseen tyyliin.
Niko Kumpuvaaran soitto toi mukaan argentiinalaista tango nuevo -sävyä. Sorminäppäryyttä hänellä oli riittämiin leikittelemään soolossa vaikkapa Kimalaisen lennolla.
Versio jazzballadistaSoftly As in a Morning Sunrise soitettuna Chopinin tyyliin oli ällistytti ideatasolla, mutta duo sai sen kuulostamaan luontevalta. Kvanttihypyt tyylien välillä jatkuivat: Säkkijärven polkan väliosa oli puhdasta jazzia, Brahmsin Unkarilaisten tanssien seassa oli lähes freetä. Jäähyväiset heitettiin uhmakkaalla versiolla Andrea Bocellin laulusta Con te partiro.
Nymanin ja Kumpuvaaran esitys osoitti, että elävä musiikki voi rentouttaa nauruhermot olematta silti halpahintaista viihdettä. Jazz jäi tosin välillä sivuosaan, kun materiaali oli valmiiksi mietittyä ja sovitettua, mutta eipä taitaisi vapaampi ote pitää näin nopeissa käänteissä. Tulkinnan joustavuus ja vivahteet eivät jättäneet toivomisen varaa.