Jazz vaatii aikaa ja pe­reh­ty­mis­tä – "Roh­keas­ti ko­kei­le­maan itsensä yl­lät­tä­mi­sen kaut­ta", sanoo Ou­lus­sa­kin keik­kai­le­van Herd-trion Panu Sa­vo­lai­nen

Ksylofonia muistuttava vibrafoni on melko harvinainen soitin. Panu Savolainen tutustui siihen musiikkiopistossa ”tyypillistä reittiä”, eli muiden lyömäsoitinten kautta. – Pääsin kokeilemaan vibrafonia, ja se vei mukanaan.

Kuva: Otto Virtanen

Jazztrio Herd keikkailee alkuviikosta Ylivieskassa, Oulussa ja Torniossa. Keikat ovat osa yhtyeen kymmenvuotisjuhlakiertuetta, joka kattaa lokakuussa 14 paikkakuntaa ympäri Suomea. Herdin vibrafonisti Panu Savolainen kertoo odottavansa innolla kiertuetta.

– On mukavaa päästä soittamaan paljon yhden bändin kanssa vanhan ajan kiertueella. Nykyisin keikat ovat usein yksittäisiä "pistokeikkoja", joilta tullaan kotiin yöksi.

Savolainen kuvailee, että eri tavalla tekeminen ja monta iltaa yhdessä soittaminen ovat yleensä vain hyväksi soitolle.

Herdissä Mikko Pellinen soittaa ukulelebassoa ja Tuomas Timonen rumpuja.

Herd perustettiin vuonna 2009, Savolaisen mukaan monelle jazzyhtyeelle tyypillisellä tavalla: kilpailua varten.

– Mikko Pellinen ideoi, että osallistutaan Young Nordic Jazz Comets -kilpailuun. Opiskelimme silloin kaikki kolme Sibelius-Akatemian jazzosastolla.

Herd ei voittanut Suomen osakilpailua, mutta Savolaisen mukaan se oli hyvä lähtölaukaus.

Nimi Herd on sanaleikki, joka viittaa lausuttuna "laumaan" ja "kuultuun". Jazzia ei voi pitää laumojen eli massojen musiikkina. Mitä Savolainen sanoisi heille, jotka ajattelevat jazzin olevan vaikeaa?

– Joskus se onkin, muttei suinkaan aina. Monet taiteenlajit vaativat aikaa ja perehtymistä, ja se on niiden hienous. Rohkeasti kokeilemaan oman uteliaisuuden ja itsensä yllättämisen kautta.

Usein jazzista puhutaan yhden termin alla, mutta se sisältää monenlaista musiikkia. Siksi yhden keikan perusteella ei voi tehdä johtopäätöksiä, ja kiinnostuksen kohteen löytäminen voi viedä aikaa.

Savolainen itse päätyi klassisen musiikin kautta soittamaan jazzia. Hän arvostaa improvisaation suurta roolia.

– Tietynlainen vapaus ja se, miten keikoilla pääsee toteuttamaan itseään, on tärkeää.

Vibrafoni on melko harvinainen soitin. Panu Savolainen tutustui siihen Lahden musiikkiopistossa muiden lyömäsoitinten kautta.

– Aloitin soittamalla rumpusettiä. Kun pääsin musiikkiopistoon, siellä piti opiskella muitakin klassisen orkesterin soittimia. Pääsin kokeilemaan vibrafonia, ja se vei mukanaan.

Savolainen hallitsee vibrafonin lisäksi koko lyömäsoitinperheen ja tekeekin keikkoja sinfoniaorkesterin lyömäsoittajana.

Ouluun liittyen Savolainen mainitsee, että Lahdessa opiskellessaan hän sai Kälviän musiikkileirillä opettajakseen Kalevi Ohenojan, Oulu Sinfonian pitkäaikaisen patarumpalin.

– Hänen opetuksellaan oli iso vaikutus muun muassa harjoittelutapoihini. Hän vaikutti minuun paljon lyhyessä ajassa.

Tulevaisuudelta Savolainen toivoo kiinnostavia ja yllättäviäkin projekteja. Hän paljastaa, että suuri osa muusikon työstä koostuu sen suunnittelusta, millaisen bändin kanssa seuraavaksi soittaisi.

– Aina voi löytää eri musiikkityyleistä ja taiteenlajeista kiinnostavia yhteistyökumppaneita.

Tähänastisina kohokohtina hän mainitsee Jazzbasilli-projektin, jossa Herd keikkaili Aili Ikosen kanssa, sekä Toivo Kärjen syntymän satavuotisjuhlakonsertin, jossa Panu Savolainen Toivo -trio soitti eri sinfoniaorkestereiden kanssa.

Entä Herd, jatkaako se vielä toiset kymmenen vuotta?

– Hyvinkin mahdollista, vaikka nyt ei tarkempia suunnitelmia olekaan. Kaikki meistä tekevät monia projekteja yhtä aikaa, Savolainen kertoo.

Erilaiset projektit muiden muusikkojen kanssa vievät aikaa, mutta toisaalta Savolainen arvioi niiden olevan yksi syy sille, että Herd on yhä olemassa.

– On haluttu uudistua eikä soittaa vain kolmestaan.

Herd esiintyy Vanhalla Paloasemalla keskiviikkona 9.10. Oulun Musiikkijuhlien järjestämällä keikalla.