Lapin kulta. Tomas Harila Carlgrenin teoksia Aineen taidemuseossa Torniossa 17.8. saakka.
Tämän vuoden Kalottijazz & blues -festivaalien jazztaiteilija on Tomas Harila Carlgren, Ruotsin Tornionjokilaaksossa 1961 syntynyt, Taideteollisessa korkeakoulussa Helsingissä ja Konstfackissa Tukholmassa opiskellut tekstiilitaiteilija.
Harila Carlgren jatkaa opintojaan väitöskirjatyöllä Lapin yliopistossa aiheenaan Marimekko.
Näyttelytekstissään Harila Carlgren pohtii identiteettiään.
Tornionlaaksolaiset meän kielen ja suomen puhujat, Ruotsin pitkälle hylkimä vanha vähemmistö, sai tunnustetun aseman vasta vuonna 2000. Ruotsalaisen sulauttamispolitiikan tuloksena on syntynyt kansanryhmä, joka tuntee itsensä muukalaiseksi omassa kotimaassaan.
Tomas Harila Carlgren palaa muutamissa teossarjoissa taaksepäin, kuusikymmenluvulla lapsuuttaan eläneen ikäluokan kokemuksiin, jotka tiivistyvät kaikille tutuissa kuvissa.
Sarja Vapauta sisäinen sankarisi käyttää materiaalinaan idyllisiä kuvituksia maaseudusta, eläimistä ja onnellisista perheistä. Harila Carlgren on tehnyt kuvista naamioita leikkaamalla niihin silmänaukot. Kuka nyt katsoo noiden kuvien takaa, olemmeko yhä samoja ihmisiä kuin lapsuudessa?
Sarja Tee itsestäsi jatkaa identiteettien teemaa. Eri henkilöiden mukaan nimetyt tekstiilikorut voi tulkita leikkimielisiksi muotokuviksi kohteistaan, mutta niihin pukeutuminen antaa myös mahdollisuuden astua hetkeksi toisen asemaan, leikkiä roolileikkejä.
Tekstiilin voima ja intiimiys, kyky peittää ja paljastaa on erityisen voimakkaasti läsnä sarjassa Ihmisen hengellinen elämä on ruumiillinen. Se koostuu kasvot ja osan vartaloa verhoavista kankaisista kappaleista, joihin on ommeltu aukkoja silmien, suun ja sukuelinten kohdalle.
Teokset on nimetty etunimellä ja osoitteella: Graham Porthaninkatu, Juha Asemakatu, Philip Kirkonmäki. Pelkän etunimen antama anonymiteetti luo vapauden olla oma itsensä tai joku toinen, vaihtaa naamiota. Teosten viritys on vahvasti seksuaalinen, mutta sen rinnalla kulkee kuolema, peittävien naamioiden ruumisliinaa muistuttava valkoisuus.
Tomas Harila Carlgren leikittelee kuvien mahdollisilla tulkinnoilla, niiden kyvyllä antaa erilaisia vastauksia kysyjästä riippuen. Totuus on monikko, kuten hän eräässä haastattelussa sanoi. Muutamissa teoksissaan hän kääntyy kuvataiteen historiaan, töiden nimet viittaavat rakenteellaan Tämä ei ole kuuluisaan Magritten maalaukseen Tämä ei ole piippu. Nimi kieltää silmille tarjoutuvan illuusion kehottaen hakemaan uusia tulkintoja näkyvälle.