Alejandro Gonzales Inarritun neljäs pitkä elokuva Biutiful sai ensi-iltansa Cannesin elokuvajuhlilla.
Meksikolaisohjaajan edellisestä, Babelista, on jo neljä vuotta.
Barcelonaan sijoittuvaa Biutifulia hallitsee Javier Bardem. Toisin kuin Inarritun aiemmissa elokuvissa, tarinoita on vain yksi, ja sekin kerrotaan suoraviivaisesti ja aikajärjestyksessä. Mutta juuri siksi Bardem joutuu antamaan poikkeuksellisen paljon.
Näyttelijän mukaan kokemus oli hyvin haastava.
"Mutta Alejandron kanssa työskennellessään näyttelijä on turvassa. Hän osaa pitää huolta näyttelijätyön pienemmistäkin vivahteista", Bardem kertoi Biutifulin lehdistötilaisuudessa.
Päähenkilö Uxbal on Barcelonan pimeällä puolella luoviva pikkurikollinen ja yksinhuoltaja. Hänen lastensa äiti on hermoherkkä alkoholisti, jolla on nyt suhde Uxbalin veljen kanssa. Sitten Uxbal saa kuulla olevansa kuolemansairas. Hän on marttyyrihahmo, joka pyyteettömästi yrittää parhaansa julmassa maailmassa.
"Uxbal ei näytä tunteitaan, mutta ei myöskään halua kadottaa viimeistä mielenterveytensä ripettä, joka on rakkaus. Voiko rakkaus parantaa hänet", Bardem pohti.
"Tämä tragedia on Uxbalin sisäinen: tarvitset jotain, mutta maailmalla on sinun varallesi muita suunnitelmia."
Inarritu kehuu tähteään estoitta.
"Javierin ansiosta käsikirjoitus muuttui paljon", ohjaaja kertoo.
"Ymmärsimme, että vähemmän on enemmän. Poistimme dialogia ja improvisoimme. Valtavirran elokuvissa kaiken pitää olla ymmärrettävissä heti sillä hetkellä kun katsot elokuvaa. Ne eivät vaadi, että katsojan pitäisi itse täydentää kokemusta."
Mies kuin pyhimys
Kuten Inarritun aiemmat teokset, Biutiful lukeutuu valtavirran ulkopuolisiin elokuviin, joissa keskeinen osa tarinaa syntyy tunnelmasta. Kaupungin aurinkoisuudesta huolimatta kuvat ovat tummia ja ilottomia.
oisaalta Uxbalin teot tähtäävät kuitenkin aina hyvään. Hän puolustaa lapsiaan, heidän hankalaa äitiään, jopa laittomia kiinalaisia ja afrikkalaisia maahanmuuttajia, joita muut yrittävät käyttää hyväkseen.
"Mies on täynnä valoa kuin pyhimys", Inarritu kuvailee Uxbalia.
"Suurin tauti ei ole aids, ei meitä tapa pernarutto tai terrorismi. Sairaus joka meitä syö on viha. Ja tämä hahmo on kaikkea muuta: hän on hellyyttä, myötätuntoa ja anteeksiantoa."
Ohjaaja pohti, miksi elokuvaa pidettiin synkkänä, ja löysi vertauskohdan toimintaelokuvista. Niissä tapetaan, mutta niitä ei pidetä kolkkoina.
"Ovatko räjähdykset ja pinnallinen väkivalta elämää? Ei minusta. Ei sellaisessa ole toivoa. Biutifulin teemat ovat lähellä meitä. Siksi se tuntuu synkältä. Kun elokuvassa näyttää inhimillisiä tunteita, sanotaan että voi kuinka masentavaa. Eihän kuolemasta ja vanhenemisestakaan puhuta. Yhteiskunta on sairas."
Amores perros
Inarritun esikoinen oli Amores Perros vuonna 2000. Sitä seurasivat 21 grammaa vuonna 2003 ja Babel, jonka tähdiksi ohjaaja sai Hollywoodista Brad Pittin ja Cate Blanchettin.
"Babelin vuoksi ympäri maailmaa matkustettuani olin niin väsynyt, että lupasin itselleni tehdä seuraavaksi jotain vähemmän monimutkaista. Yhdessä paikassa, ja yhdellä päähenkilöllä", Inarritu kertoi.
"Mutta lopulta Biutifulin tekemisestä tuli ihan yhtä vaikeaa kuin aiempien elokuvienikin."
Ohjaaja kuvailee kovaa itsekritiikkiään. Hän ei ole ollut täysin tyytyväinen yhteenkään elokuvaansa -- ennen kuin nyt.
"Yleensä olen jännittänyt niin, että olen oksentanut nähdessäni elokuvani ensimmäisen kerran valmiina", ohjaaja paljasti.
Uusi elokuva oli poikkeus. Inarritu sanoi olevansa siihen täysin tyytyväinen.
"Biutiful käsittelee teemoja, jotka minua ennenkin riivasivat. Olen omenapuu, ja tuotan aina samoja omenia. Erilaisia mutta samoja."