Yksi asia on varmaakin varmempi silloin, kun tulee puhetta suomalaisen mieshiihdon valoisammasta tulevaisuudesta: Sami Jauhojärven nimi mainitaan ennemmin tai myöhemmin - yleensä ennemmin.
"Onhan se mukavaa, että luotetaan. En ota asiasta kuitenkaan yhtään ylimääräisiä paineita", 22-vuotias Alatornion Pirkkojen hiihtäjä sanoo.
Jauhojärvi voitti kolme vuotta sitten, Lahden MM-kisavuonna 2001, nuorten maailmanmestaruuden 30 kilometrin yhteislähtökisassa. Samoista kisoista tuli myös pronssi 10 kilometriltä.
Odotukset nuoren hiihtäjän kansainvälisestä läpimurrosta olivat kovat. Huimapäisimmät hiihtofanit toivoivat, että Jauhojärvi ottaa karpaasien paikan tuosta vaan. Kovat olivat odotukset myös nuorella mestarilla itsellään.
"Laskeskelin, että treenaan pari vuotta ja sitten olen huipulla", Jauhojärvi naurahtaa. "Ei se ihan niin helppoa ollutkaan, ei huipulle hypätä tuosta vain."
Hiihtäjä sanoo hyväksyneensä sen tosi asian, että edessä on vielä kilometritolkulla latua ja ämpärikaupalla hikeä ennen kuin Suomen lippua kiskotaan salkoon ja torvia viritellään Porilaisten marssia varten.
Tavoitteet
tapissaan
Tavoitteet Jauhojärvellä ovat kovat: ennen vuotta 2010 hän on olympiavoittaja, maailmanmestari ja maailmancupin kokonaiskilpailun voittaja. Ensimmäinen haaste on Torinon olympialaisissa kahden vuoden päässä.
"Kahdessa vuodessa sijoitusten pitää nousta", hän linjaa.
Tänä talvena Jauhojärvi on hiihtänyt maailmancupissa avauskisaa lukuun ottamatta tasaisesti 30. sijan molemmille puolille. Pisteitä on kasassa seitsemän ja paras sijoitus on Rukan osakilpailun 15 kilometriltä tullut 27. sija. Sijoitus cupissa on 110.
"Viime vuonna pisteitä tuli neljä, joten onhan tuossa melkein tuplasti se määrä. Tänä talvena tärkeintä on kerätä kisaruttinia", Jauhojärvi sanoo.
Jauhojärvi on päävalmentaja Reijo Jylhän kanssa yhtä mieltä siitä, että miesten maajoukkueen suurin ongelma on koviin treeneihin riittämätön harjoituspohja. Oikotietä ei ole.
"Jos pelkillä kovilla treeneillä pääsisi huipulle, niin vetäisin niitä joka päivä. Kovia treenejä voi vetää, mutta ilman pohjakuntoa ne ovat tappavia."
Jauhojärvi tietää, mistä puhuu. Hän on kokeilunsa tehnyt.
"Kesällä 2001 vedin hirmutreenejä, ja syksyllä tuntui vielä ihan hyvältä. Alkutalvesta kun lyötiin ensimmäisen kerran lappu rintaan, niin en meinannut päästä Oloksen mäkeä ylös."
Kritiikistä
lisää voimaa
Jauhojärvellä on tieto ja tuntuma siitä, miten harjoitella niin, että kehitystä tulee eikä kunto paukahda yli. Tuntuma on, mutta tarkat rajat ovat koko ajan hakusassa.
"Maksaisin optimaalisesta systeemistä mitä tahansa - nukkuisin vaikka yönikin minuutilleen oikean mittaisina."
Suomalaisen mieshiihdon menestys, tai paremminkin menestyksen puute, on ollut tänä talvena median lempilapsi. Sami Jauhojärvi myöntää, että kritiikkiin on täysi syy.
"On joo, mutta media on saanut mieshiihdon tasosta itselleen hyvän reiän oman julkisuuskuvan ja imagon kohottajana."
Jauhojärvi myöntää, että välillä tympäisee, kun asioista nähdään vain negatiiviset puolet.
"Varsinkin silloin, kun asioita liioitellaan. Enimmäkseen minä kyllä olen ammentanut tästä kaikesta itselleni voimaa. Ei tämä ole ainakaan treenimotivaatiota vähentänyt."
Jauhojärvi huomauttaa, että mieshiihdon tilanne ei ole mitenkään poikkeuksellinen. Muutama vuosi sitten alppihiihto oli samassa jamassa ja yhdistetyn miehet jäivät maailmalla muista kierroksen jälkeen. Nyt molemmat lajiryhmät porskuttavat keulassa.
"Yleensä pahimmat kommentit tulevat niin sanotuilta asiantuntijoilta, jotka luulevat tietävänsä lajista jotain vaikka eivät tiedäkään. Niitä ihmisiä, jotka ihan oikeasti tietävät jotain on liian vähän, eivätkä he uskalla puuttua liiton asioihin."
"Liitossa on asiantuntemusta, mutta on sitä muuallakin. Ne voimat pitäisi yhdistää", Jauhojärvi sanoo.