Jät­ti­ukon­put­ki on vaa­ral­li­nen riesa

Suomessa kasvavista sarjakukkaisista kasveista erityisesti jättiukonputki on viimeisten vuosikymmenten aikana kerännyt osakseen enemmän inhoa kuin ihailua.

Jättiukonputki kukkii samanaikaisesti kuin karhunputki, johon pienikokoisen yksilön voi herkimmin sekoittaa.
Jättiukonputki kukkii samanaikaisesti kuin karhunputki, johon pienikokoisen yksilön voi herkimmin sekoittaa.
Kuva: Heikki Ketola

Suomessa kasvavista sarjakukkaisista kasveista erityisesti jättiukonputki on viimeisten vuosikymmenten aikana kerännyt osakseen enemmän inhoa kuin ihailua.

Alun perin 1800-luvulla Suomeen koristekasviksi tuotu, suotuisissa kasvuolosuhteissa monimetriseksi kasvava jättiukonputki on vaikeasti tuhottava tunkeilija, jonka myrkyllisyys riittää aiheuttamaan tuhoa jo pelkästä kosketuksesta. Jättiukonputken myrkyllisyys on tullut laajempaan tietoisuuteen vasta viime vuosien aikana.

Kasvi on vaarallisin kirkkaassa auringonpaisteessa, jolloin kosketus voi aiheuttaa palovamman kaltaisia rakkuloita. Jättiukonputket sisältävät valolle herkistäviä psoraleeneja, jotka UV-säteily aktivoi.

Oulun yliopiston kasvimuseon preparaattori, filosofian kandidaatti Lassi Kalleinen on kuullut tapauksista, joissa Keski-Euroopassa kasvin aikaansaamat ihovauriot ovat pahimmillaan aiheuttaneet pysyvän, työkykyä haittaavan vaurion.

Jättiukonputkea ei ole aina helppo erottaa muista putkivartisista sarjakukkaisista kasveista, mikäli kasvi jää tavanomaista pienemmäksi. Lisäksi jättiukonputkena viljellään useita eri lajeja, jotka tunnetaan huonosti.

"Huonolla kasvupaikalla pienikokoiseksi jäävän jättiukonputken sekoittaa herkimmin karhunputkeen tai satunnaisesti tavattaviin muihin ukonputkiin", Kalleinen kertoo. Kasveja voi olla vaikea erottaa lehtien perusteella. Paras tunnistuskeino koon lisäksi ovat kukinnot: karhunputken puolipallomaisten kukintojen pikkusarjat ovat nekin pyöreitä palleroita. Jättiukonputken kukinnot ja pikkusarjat ovat puolestaan vatimaisia, Kalleinen kuvailee. Lisäksi jättiukonputkien laajassa kukinnossa on 50-100 pikkusarjaa, kun esimerkiksi idänukonputkella niitä on paljon vähemmän.

Jättiukonputkien kukinta-aika on nyt parhaimmillaan. Karhunputki ja muut ukonputket kukkivat samaan aikaan.

Jättiukonputken leviämistä voidaan jonkin verran hillitä niittämällä kasvi ennen kuin kukinto ehtii kehittyä siemeniksi. Kalleinen kuitenkin muistuttaa, että kaksi- tai monivuotisilla jättiukonputkilla on siemenpankki, jonka vuoksi kasvin tuhoaminen pysyvästi on useampivuotinen projekti.

"Jättiukonputkea voidaan hävittää polttamalla, mutta tämä on toistettava useampana peräkkäisenä vuotena. Pahoin villiintyneen jättiputken kitkemiseksi ainoa keino on maan vaihto", Kalleinen toteaa. Maan vaihtoon liittyen neuvoa saa Suomen ympäristökeskuksesta, joka on ottanut sydänasiakseen kasvin hävittämisen Suomesta.

Monet jättiukonputken viattomatkin lajitoverit ärsyttävät monia, etenkin jos kasvit pääsevät leviämään omaan pihapiiriin. Pihalla kasvavat putkikasvit ovat tavallisimmin joko monivuotisia koiran- tai vuohenputkia, jotka ravinteikkaassa maassa muodostavat helposti laajoja kasvustoja tukahduttaen tyystin muut kasvit.

Kasvien leviämistä voi jossain määrin hillitä niittämällä kasvit ennen siementen muodostumista. Erityisen sitkeä hävitettävä on viimevuosina runsaasti yleistynyt vuohenputki.

"Jos vuohenputki on kerran pihalle päässyt, ei sitä yleensä enää saa pois. Ainoa keino hävittää ei-toivotut kasvit on jatkuva niittäminen useampana peräkkäisenä vuotena."

Toisaalta hallitusti kasvavat putkikasvit ovat kauniita, eikä kasvien esteettistä arvoa ehkä kannata aina vähätellä sen vuoksi, että ne kukoistavat puutarhassa sangen omatoimisesti.