Ex-pääministerin Jyrki Kataisen (kok.) tehtävä EU-komission varapuheenjohtajana herättää kysymyksiä. On vielä aikaista antaa selvää vastausta siihen, onko kyseessä jättipotti vai mahalasku. Yhtenä komission seitsemästä varapuheenjohtajasta Katainen vastaa talouskasvusta, työllisyydestä, investoinneista ja kilpailukyvystä.
Tehtävänanto on laaja. Onnistuessaan komission varapuheenjohtajana ja kahdeksan komissaarin tiiminvetäjänä Kataisella on enemmän vaikutusvaltaa kuin kenelläkään muulla suomalaisella pitkään aikaan.
Komission uusi puheenjohtaja Jean-Claude Juncker haluaa uudistaa komission työskentelytapoja. Tarkoitus on, että komission varapuheenjohtajat johtavat projektiryhmiä sekä ohjaavat ja koordinoivat muiden komissaarien työtä. Vastakkainasettelun sijaan tavoitteena on sujuva joukkuepeli. Onnistuessaan uudistus rytmittää 28 jäsenmaan yhteistyötä uudella tavalla.
Juncker haluaa eroon jäykistä rakenteista ja jakolinjoista. Asia on helpommin sanottu kuin tehty, sillä kahden kerroksen komissaarit luovat uusia linnakkeita. Salkut on Junckerin mukaan jaettu henkilön, ei jäsenmaan mukaan. Näin sen pitäisi olla, mutta kiistaton tosiasia on, että suuret vievät ja pienet vikisevät. Siksi Suomi on mieluusti pysytellyt tiukasti Saksan kannassa.
Etukäteen Kataisen pestiä hehkutettiin superkomissaarina. Katainen olikin tyytyväinen ja mielissään saamastaan tehtävästä, vaikka olisi sanojensa mukaan voinut saada myös salkullisen komissaarin viran. Näkemykset tehtävän merkityksellisyydestä ja vaikutusvallasta vaihtelevat tutkijoidenkin keskuudessa.
Nähtäväksi jää, riittääkö pääministeriys, kuuden puolueen hallituksessa hankitut neuvottelutaidot, charmi ja ennen muuta päättäväisyys kahdeksan komissaarin ohjastamiseen. Pahin vaihtoehto on, että tukevaa salkkua kädessään pitävät komissaarit pyyhkivät tiimipalavereissa Kataisella pöytää.
Suurten maiden komissaarit tuskin nielevät kakistelematta sitä, että pienten maiden entiset ministerit, olkoonpa vaikka pääministereitä, ryhtyvät neuvomaan heitä. Jos käy niin, että salkuttomat varapuheenjohtajat jäävät kokousten vallattomiksi seinäruusuiksi, Suomi ajautuu marginaaliin.
EU-komissaari on komission virkamies. Komission vahvuus on siinä, että sillä on aloiteoikeus. Kuitenkin asiat päätetään ja kompromissit hiotaan jäsenmaista koostuvissa ministerineuvostoissa. Nykyisin myös EU-parlamentilla on sanansa sanottavaan lainsäädäntöön. Lisäksi komissio ryhtyy toimeen, kun EU:n johtajat linjaavat ja päättävät asioista Eurooppa-neuvoston huippukokouksissa.
Suomessa on ajateltu, että pienen maan komissaarilla on jäsenmaan kokoa enemmän vaikutusvaltaa. Siksi tavoitteena on aina ollut painava salkku. Kuten sanotaan, totuus vanukkaasta paljastuu sitä syödessä. On paljolti kiinni Kataisesta itsestään, miten hän onnistuu tekemään tehtävästään niin merkittävän kuin se on ainakin paperilla mahdollista.
Pääkirjoitus