Yhdysvaltain ja Kiinan suhde muokkaa 21. vuosisataa, luonnehti presidentti Barack Obama avatessaan Washingtonissa amerikkalais-kiinalaisen, lajissaan harvinaisen laajapohjaisen yhteistapaamisen.
Tämä lausunto ei jätä paljon tulkinnanvaraa. Kun jättiläiset tanssivat, muut jäävät seinänvierustalle, vaikka mieli tekisi mukaan joukkoon.
Puhe kumppanuudesta osuu hetkeen, jolloin Kiina on juuri kovin käsin tukahduttanut uiguurivähemmistönsä protesteja ja päättänyt laajat yhteiset sotaharjoitukset Venäjän kanssa. Mikään tällainen ei näytä hetkauttavan Obaman hallintoa.
Sitä voi kutsua myös keskinäiseksi riippuvuudeksi. Yhdysvaltain ja Kiinan arvomaailmat ovat tyystin erilaiset. Niiden taloudet ovat kuitenkin jo kietoutuneet toisiinsa lukemattomin säikein, eikä mailla yksinkertaisesti ole varaa muuhun kuin yhteistyöhön.
Yhdysvaltain talous ei kestä kiinalaisen pääoman vetäytymistä eikä Kiinan talous kestä amerikkalaisten yritysten ja markkinoiden katoamista. Tämä riippuvuus estää vanhan ja nousevan supervallan kilpailun muuttumista vastakkainasetteluksi. Neuvostoliiton ja Yhdysvaltain taloussuhteet olivat olemattomat, ja kylmä sota vallitsi.
Nimenomaan tänä vuonna on jopa poikkeuksellisen tärkeää, että Yhdysvallat ja Kiina pystyvät yhteistyöhön. Nämä kaksi talousmahtia ovat samalla maailman kaksi suurinta kasvihuonekaasujen päästöjen aiheuttajaa, eikä niitä säätele siinä mikään kansainvälinen sopimus. Joulukuussa Kööpenhaminassa sellaiseen pyritään.
Monen arvion mukaan Kööpenhaminan ilmastokokouksen kohtalon ratkaisevat juuri Yhdysvallat ja Kiina.
Molemmilta vaaditaan uusia sitoumuksia. Washingtonin kokouksessa asiaa pohjustettiin, yksityiskohtia paljastamatta -- jos niitä vielä onkaan. Onnistuminen ilmastosopimuksessa on yhä täysin mahdollista. Ilman näiden kahden maan keskusteluyhteyttä se voisi jo olla mahdotonta.
Myös globaalissa talouskriisissä nämä kaksi maata ovat avainasemassa. Ironista kyllä, kommunistivetoisen Kiinan kapitalismi on siinä osoittautunut toistaiseksi vahvemmaksi. Kiinan talous on yhä kasvussa. Tosin koko ajan on syytä muistaa se, että todellisuus ja tilastot eivät Kiinassa välttämättä pidä yhtä.
Jättiläiset ovat tanssissa toisiinsa kietoutuneina, enemmän pakon kuin keskinäisen vetovoiman sanelemina. Hyvä silti näin, sillä tanssin vaihtoehtona olisi nyrkkeilyottelu.