Kahdeksanpyöräistä, maastonväristä ja kulmikasta, minimissään 16 tonnia painavaa sotilasajoneuvoa ei voi kauniiksi sanoa. Tarkoituksenmukaisuus kuitenkin kaunistaa, ja ainakin Patrian valmistama AMV-ajoneuvo on palanen uusinta suomalaista muotoilua.
Sen särmikkäiden muotojen yksi tavoite on siviilinäkökulmasta poikkeuksellinen, mahdollisimman pieni tutkaheijastuspinta.
Miehistökuljetuksiin ja moniin muihin tehtäviin suunnitellun ajoneuvon häivetekniikka viimeisteltiin Puolustusvoimien teknillisen tutkimuslaitoksen (PVTT) asetekniikkaosastolla Ylöjärvellä.
Tutkaherätteen peittämisessä tarkoitus on pitää takaisin tutkaan heijastavien pintojen osuus mahdollisimman pienenä.
Ajoneuvon kulmikkaat muodot eivät ole yksin häivetekniikan sanelemat, sillä panssarointi tekee pinnoista yleensä jo valmiiksi sopivan kulmikkaita ja vinoja.
"Lähinnä kyse oli ongelmakohtien tarkistamisesta ja soppiheijastusten eliminoinnista. Hankalimmissa kohdissa on mahdollista käyttää tutkan säteilyä imevää absorbointimateriaalia", sanoo tutkimuslaitoksen asetekniikkaosaston johtaja, professori Jari Hartikainen.
Tutkakaikupinnan tutkimus tehtiin tietokonemallinnuksena. Laskennallisten mallien kehittyminen on vähentänyt pienoismallien rakentamisen tarvetta.
"Mallinnuksen ja lopullisen tuotteen arvot osuivat varsin hyvin yhteen", sanoo Hartikainen.
Tutkaheijastusten eliminointi on osa laajempaa häivetekniikan alaa, johon kuuluu kaikkien tietyn kohteen synnyttämien herätteiden hallinta.
Tutkahavainnon lisäksi näitä voivat olla ääni, lämpö tai esimerkiksi ultraviolettisäteily. Nykyaikaisilla sensoreilla voidaan havaita esimerkiksi värinää, joten sitäkin on pyrittävä ehkäisemään esimerkiksi sukellusveneissä.
Usein sotilastarkoituksiin suunnitelluista ajoneuvosta tai asejärjestelmistä uhkasuunta, tavallisimmin keula, on paremmin suojattu, ja esimerkiksi takaosan häiveominaisuudet ovat heikommat.
"Esimerkiksi lämpöherätettä on vaikea kokonaan hävittää, sillä lämpöä voi vain levittää ympäristöön, mutta ei poistaa kokonaan", sanoo Hartikainen.
Häivetekniikkaan liittyy läheisesti tutkaosaaminen, jota tutkitaan PVTT:n elektroniikka-ja informaatiotekniikkaosastolla Riihimäellä.
Yhteistyö näiden kahden osaston välillä onkin varsin tiivistä. Toinen tietää, miten paljastaa kohde ja toinen kehittää sille vastakeinoja.
Tutka on tyypillinen aluksi sotilaskäyttöön kehitetty teknologia. Se syntyi toisen maailmansodan aikana, ja heti samassa sodassa otettiin käyttöön ensimmäiset tutkaharhauttamisen menetelmät.
Lentokoneissa käytettiin kapseleita, joista levitettiin ilmaan metallihiukkasia. Ne synnyttivät pilven, josta tutka-aallot heijastuivat takaisin. Silppuja käytetään vielä tänäkin päivänä tutkahakuisten ohjusten harhauttamiseen.
Puolustusvoimien tutkimustoiminnassa panostetaan aloihin, joiden osaamista ei Suomessa muualta löydy, ja häiveteknologia kokonaisuutena on tällainen ala. Puolustusvoimissa häivetekniikkaan on erikoistunut kahdeksan tutkijaa.
Asejärjestelmät ovat kalliita ja niiden tavoiteltu käyttöikä on suhteellisen pitkä, jopa 30 vuotta, joten kovin nopeassa tahdissa uutuuksia ei esitellä.
Myös asejärjestelmien tutkimusprosessi on hidas, sillä tieteellisestä perustutkimuksesta on pitkä matka sotatantereelle. Siksi sotilasalan teknologinen kehitys on Jari Hartikaisen mukaan melko vakaata.