Jätteiden lajittelu aiheuttaa kuluttajille yhä päänvaivaa, vaikkakin lajittelu on yleistynyt.
"Ihmiset osaavat perusjutut ja ovat tietoisia erilaisista jätteidenlajittelu-paikoista.
Metallin ja keräyspaperinlajittelun ihmiset jo osaavat, kun taas kartongin, muovin ja lasin lajittelu on vielä vaikeaa", kertoo Vestian tiedottaja-jäteneuvoja Karoliina Krook.
Tavallisimmat kompastuskivet ovat Krookin mukaan muun muassa kahvikupin ja kahvipaketin lajittelu. Usein kuluttajat mieltävät kahvikupin kuuluvan lasijätteisiin, kun se oikeasti kuuluu sekajätteisiin.
"Lasin uudelleenkäsittely on todella vaikeaa, jos joukossa on epäpuhtauksia. Esimerkiksi kahvikupin laittaminen lasijätteisiin saattaa pilata monta tonnia kierrätyskelpoista lasia. Lasijätteisiin laitetaan ainoastaan puhtaita laseja eli esimerkiksi lasipurkkeja- ja pulloja. Sekajätteisiin taas kuuluvat hehkulamput, kun loisteputket ja energiasäästölamput otetaan vastaan hyötyjäteasemilla."
Sekajätteisiin kuuluvat myös kahvipaketit, vaikka niitä usein tyrkytetään alumiinijätteisiin.
"Kahvipaketissa on hieman metallia, mutta suurin osa pakkauksesta on kuitenkin muovikalvoa, minkä vuoksi se kuuluu sekajätteisiin samoin kuin sipsipussit."
Keräyspaperiin taas kelpaavat esimerkiksi vanhat puhelinluettelot mikäli niistä ensin revitään kannet irti. Kannet taas laitetaan keräyskartonkiin.
Ruokajäämät on pestävä pois huolellisesti esimekiksi maitopurkkeja hävitettäessä. Krook korostaa purkin huolellista huuhtelua. Jos purkkiin jää maitoa, ehtii se homehtua käyttökelvottomaksi matkalla ekopisteestä hyötyjätekeskukseen sekä pilaa samalla ison erän keräyskartonkia.
"Sama pätee myös muihin pakkausmateriaaleihin: elintarvikejäämät pitää poistaa huolella."
CD-levyt ja disketit ovat myös sekajätteitä kuten myös VHS-kasetit.
"Aina on parempi, jos "jäte" pystyy kiertämään vielä yhden kierroksen ennen jätteeksi menoa. Esimerkiksi videokasettien nauhaa voi käyttää kesällä mansikkamaalla. Koska nauha on tarpeeksi leveää, välkkyy se valossa ja pitää ujeltavaa ääntä, mikä säikyttää linnut kasvimaalta", vinkkaa Krook.
Paperinkeräyksessä sääntönä voidaan pitää, että kaikki postista tuleva paperi laitetaan paperinkeräykseen. Ongelmajätteisiin taas kuuluvat muun muassa hajuvedet ja muut kosmetiikkatuotteet kuten kynsi- ja hiuslakat.
Perheenemännät ovat useimmmityen lajittelijoita. Vestia saa viikossa noin 5-6 puhelua jätteiden lajittelusta. "Ihmiset selvästi miettivät, kuinka jätteitä lajitellaan. Usein lajittelija on perheen nainen", tietää Krook.
Kotona lajittelua varten tulisi olla keittiön tiskipöydän alla omat jäteastiat sekajätteille, muoville sekä mahdollisesti biojätteelle. Muut jätteiden lajitteluastiat lasia, metallia ja kartonkia varten voi sijoittaa esimerkiksi kodinhoitohuoneeseen tai autotalliin. Keräyspaperin taas voi kerätä eteiseen.
"Ihmisiltä jotka suunnittelevat uuden keittiön rakentamista, tulee paljon kyselyjä jäteasioista. Usein keittiö halutaan suunnitella valmiiksi niin, että jätteiden lajittelu on jatkossa helppoa."
Krookin mukaan ihmiset, jotka jo lajittelevat, tekevät sen jonkin muun arvon kuin rahan vuoksi.
"He voivat haluta säästää ympäristöä lapsille tai pitävät muutoin ympäristöarvoja tärkeinä. Ihmisille jotka eivät lajittele, toimii raha usein motiivin luojana. Sekajäte on kuitenkin kaikista kalleinta jätettä hävittää, joten omalle kukkarolle lajittelu tulee halvemmaksi."
Jätteiden hävittäminen polttamalla on jätehuoltomääräyksissä kielletty.
Jätteiden hävittäminen polttamalla on jätehuoltomääräyksissä kielletty.
"Pieniä määriä puhdasta paperia voi käyttää esimerkiksi saunan kiukaan sytyttämiseen, mutta muutoin jätteitä ei kannata eikä saa polttaa kotona. Jätteiden kotipoltossa syntyy alhaisen lämpötilan takia haitallisia päästöjä ja se likaa myös oman tulipesän."