Jät­teen­pol­ton ter­veys­vai­ku­tuk­set epä­sel­viä

Oulun Energian Kemiran tehdasalueelle suunnitteleman jätteenpolttolaitoksen hiukkaspäästöjen terveysvaikutuksia ei täysin tunneta. Jätteenpoltossa syntyy monenlaisia myrkyllisiä aineita, kuten typen oksideja, rikkidioksidia, raskasmetalleja ja jopa supermyrkyiksi luokiteltavia dioksiineja ja furaaneja.

Kemiran tehdasalueelle suunnitellun jätteenpolttolaitoksen terveysvaikutukset mietityttävät monia.
Kemiran tehdasalueelle suunnitellun jätteenpolttolaitoksen terveysvaikutukset mietityttävät monia.

Oulun Energian Kemiran tehdasalueelle suunnitteleman jätteenpolttolaitoksen hiukkaspäästöjen terveysvaikutuksia ei täysin tunneta. Jätteenpoltossa syntyy monenlaisia myrkyllisiä aineita, kuten typen oksideja, rikkidioksidia, raskasmetalleja ja jopa supermyrkyiksi luokiteltavia dioksiineja ja furaaneja.

Jätteenpolttolaitoksen ympäristövaikutusselvityksessä on todettu, että raskasmetallien, kloorivetyjen, dioksiinin ja furiinin päästömääristä ei voida esittää laskelmia, mutta niiden uskotaan vaikuttavan vähentävästi Oulun teollisuuden kokonaispäästöihin.



0,1 grammaa vuodessa


Maan eturivin dioksiiniasiantuntijoihin lukeutuva professori Terttu Vartiainen Kuopion yliopiston ympäristötieteiden laitokselta sanoo, että dioksiinin yhteyttä syöpään ei ole voitu osoittaa. "Emme ole löytäneet yhteyttä", Vartiainen huomauttaa viitaten ensi viikolla julkistettavaan tutkimukseen. Hänen mukaansa dioksiinin vaikutus ihmiseen on vielä suurelta osin epäselvä.

Oulun kaupungin ympäristöjohtaja Pekka Vuononvirta vakuuttaa, että jätteenpolttolaitoksen myrkkypäästöt ovat häviävän pienet. Hänen mukaansa laitos päästää ilmaan 0,1 grammaa dioksiinia vuodessa. "Sen terveysvaikutus on olematon. Dioksiiniongelmassa kyse on vanhoista synneistä, etenkin vanhojen sahojen alueista. Jätteenpolttolaitoksen kanssa dioksiinilla ei ole mitään tekemistä", Vuononvirta sanoo.

Raskasmetallien sekä dioksiinin ja furaanin pitoisuuksia mitataan määräajoin, kun esimerkiksi typpioksidin ja vetykloridin pitoisuuksia mitataan jatkuvasti. Uusimpien määräysten mukaan raskasmetalleja, dioksiinia ja furaania pitää mitata vähintään kahdesti vuodessa. Ensimmäisen toimintavuoden aikana mittaukset pitää tehdä kolmen kuukauden välein.

"Se on vähimmäismäärä, luvassa voidaan toki määrätä tiukemminkin", sanoo ylitarkastaja Mikko Lukkarinen Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen ympäristönsuojeluosastolta.

Oulun laitoksen laskelmissa hiukkaspäästöjen arvioidaan jäävän 0,1-0,3 prosenttiin enimmäisohjearvoista. Päästöihin vaikuttaa poltettavan jätteen koostumus sekä käytettävä puhdistusmenetelmä. Saasteiden leviämismallien mukaan dioksiinien ja furaanien pitoisuudet ovat korkeimmillaan 0,00012 pikogrammaa ilmakuutiometriä kohden 800 metrin päässä laitoksesta.

Maailman terveysjärjestön WHO:n mukaan teollisuusmaissa ihmisten dioksiinialtistus on nykyisellään keskimäärin 2-6 pikogrammaa (gramman tuhannesmiljardisosaa) kilogrammaa kohden päivässä. Määrä saattaa aiheuttaa joillekin neurologisia tai muita terveyshaittoja. WHO:n suosituksen mukaan dioksiinin määrän vähentämiseen ympäristössä olisikin syytä tehdä kaikki voitava.

Lukkarisen mukaan laitoksen lupa-asia käsitellään ympäristökeskuksessa varman päälle ja terveysvaikutuksista hankitaan lausunnot muun muassa sosiaali- ja terveysministeriöstä ja Kansanterveyslaitokselta.

Ilmoita asiavirheestä