Oulun alueen jätehuolto ottaa melkoisen harppauksen, kun maanantaina ensimmäisen koe-erän polttanut Laanilan jätteenpolttolaitos pääsee täyteen tuotantoon elokuussa.
Polttolaitos on hyvä vaihtoehto sille, että sekajätteen käsittelyä jatkettaisiin nykymalliin vain kasaamalla sitä kaatopaikoille niin kuin on tehty vuosikymmenet.
Jäte sisältää valtavat määrät energiaa. Polttamalla siitä saadaan lämpöä ja sähköä, Oulun laitoksesta myös höyryä läheisen Kemiran tehtaan tarpeisiin.
Suomessa on viime vuosikymmenet opeteltu lajittelemaan jätteet, ja suuri osa kansalaisista on sen jo oppinut. Polttaminen ei poista tarvetta jatkaa jätteen kierrätystä. Aina on järkevämpää käyttää tavara uudelleen, jos se vain suinkin on mahdollista.
Kierrätysjärjestelmää ei saa tuhota, vaikka moni kierrätystavara kelpaisikin poltettavaksi ja vaikka polttojätteestä saattaa tulla pula niin kuin on uumoiltu. Ruotsissa, jossa jätteenpoltto on aivan eri suuruusluokkaa kuin Suomessa, toisin paikoin on pulaa jätepolttoaineesta.
Suomi on jätteenpoltossa vielä kaukana monista EU-maista. Osittain polton yleistymistä ovat hidastaneet ne huonot kokemukset, joita saatiin 1960–1980-luvuilla Helsingin Kyläsaaren jätteenpolttolaitoksen toiminnasta. Polttolaitos haisi ja levitti vaarallisia aineita ympäristöönsä.
Tämän päivän jätteenpolttolaitokset ovat kuitenkin aivan eri aikakauden luomuksia, ja niille asetettavat ympäristövaatimuksia ovat toista luokkaa kuin menneinä vuosikymmeninä.
Vaikka tulevaisuus haluttaisiin kuinka nähdä sellaisena, ettei jätettä tuotettaisi, kehitys kulkee toiseen suuntaan: jätemäärä paisuu kulutuksen kasvun myötä. Kaikkea jätettä ei saada millään kiertoon jo yksistään siitä syytä, että edelleen osa ihmistä suhtautuu kierrätykseen välinpitämättömästi.
Monet tekijät puoltavat jätteenpolttoa. Ellei kierrätystä kyetä tehostamaan, kaatopaikat täyttyvät. Kaatopaikoilla syntyy ympäristömyrkkyjä, vaikka toki tämän päivän kaatopaikatkin toimivat aivan eri tavalla kuin taannoin. Polttamisella saadaan jätteen sisältämä energia talteen ja kaatopaikkakuormitusta merkittävästi alennetuksi.
Jätteenpolttokaan ei ole ongelmatonta. Poltossa syntyy ympäristömyrkkyjä, minkä vuoksi savukaasujen puhdistamiseen on kiinnitettävä erityistä huomiota.
Ympäristönsuojelijat ovat esittäneet kritiikkiä jätteenpolttoa vastaan toteamalla, että tämä ylläpitää jätteiden syntymistä tulevaisuudessakin.
Suojelijat ovat siinä mielessä oikeassa, että jos käytöstä poistettu tavara poltetaan, ei synny samanlaista painetta huolehtia kierrätyksestä. Mutta tähän näkökulmaan sisältyy harha, sillä ei ole mitään merkkejä siitä, että kaatopaikkajätteen määrän kasvua kyettäisiin hillitsemään pelkästään kierrätyksen keinoin.
Kierrätys on asetettava ykköstavoitteeksi. Jos vaihtoehto on kaatopaikka, jätteenpoltto menee sen edelle.