Uusiokäyttöön kelpaavasta jätteestä otetaan Suomessa vielä aivan liian vähän hyötyä irti. On sekä ekologisesti että taloudellisesti tyhmää paisuttaa kaatopaikkoja aineksella, josta saataisiin raaka-ainetta tai polttoaineena lämpöä ja sähköä ympäröivälle yhteiskunnalle. Suomessa on vielä paljon matkaa tavoitteeksi asetettuun jätteen 70-prosenttiseen hyötykäyttöön.
Erityisesti jätteen poltto lämpölaitoksissa vierastuttaa monia suomalaisia. Kovin monet meistä ovat joutuneet liian usein pettymään yritysten ja viranomaisten vakuutteluihin, kuinka hyvin jokin laitos sopii asutuksen liepeille. Monissa Euroopankin maissa jätteenpolttolaitoksia on kuitenkin tehty myös suurten kaupunkien tuntumaan. Nykyään osataan polttotekniikka ja savukaasujen puhdistus varsin hyvin. Silti asukkailla on oikeus vaatia hankkeista mahdollisimman tyhjentävää tietoa ja tietysti vastustaakin polttolaitoksia, jos eivät vakuutu saamistaan selvityksistä.
Esimerkiksi Oulun jätteenpolttohankkeesta on paljon väärää tietoa liikkeellä. Jokaisen olisi hyvä oivaltaa, että tarkoitus ei ole polttaa suoraan jäteautojen tuomia sekalaisia kuormia, vaan esilajiteltua, polttoon hyvin soveltuvaa ainesta.
Yksityisten kotitalouksien on halutessaankin kovin vaikea edistää jätteen hyötykäyttöä. Monissa paikoissa jäteautot ottavat samaan kuormaan kompostoitavaksi soveltuvan talousjätteen sekä muovit, sanomalehdet ja pahvitkin. Yhä useammissa paikoissa jätteen eritelty keruu kuitenkin onnistuu.
Tärkeää tietysti on, että myös lajiteltujen jätteiden vastaanotto toimii. Jos kaikki kipataan kaatopaikalla samaan kekoon, kotitalouksia on huijattu tekemään turhaa työtä. Sellaisesta surkeudesta on onneksi päästy melko hyvin eroon.
Kaatopaikalle pihanurkistaan hyödyttömiksi jäänyttä rompetta kaatopaikalle kuljettavat joutuvat yhä usein ymmälleen. Ensin täytyy maksaa kohtalainen kaatopaikkamaksu ja sen jälkeen etsiskellä esimerkiksi pahville, romuraudalle ja vaikkapa lasille omat läjänsä. Aina se ei onnistu.
Ainakin metalliromun keräämisessä olisi päästävä nykyistä parempaan tilanteeseen. Maalla ajoittain järjestettävien tempausten sijasta olisi oltava jatkuvasti käytössä oleva paikka, johon metalleja voisi viedä. Kerran malmista metalliksi jalostettuja tuotteita peitetään edelleen kohtuuttoman paljon takaisin maankamaraan. Se on tyhmää tuhlausta. Tuskin me liian äveriäitä olemme, mutta järjestelykykyä on liian vähän.
paakirjoitus@kaleva.fi