Keskustelu koulujen päättäjäisissä laulettavan Suvivirren asemasta viriää yhtä varmasti kuin kevät tulee. Asia on noussut jälleen kerran esille, kun apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen on kehottanut Opetushallitusta tarkistamaan koulujen ohjeistusta uskonnollisista juhlista niin, että uskonnonvapaus ja yhdenvertaisuus toteutuvat.
Puumalaisen kehotus ei niinkään liity Suvivirteen, vaan siihen, miten uskonnollissävytteiset tapahtumat on järjestetty, kun kaikki eivät halua tai voi osallistua niihin. Tällöin huolena on koulun ryhmädynamiikka, tasavertaisuus ja vähemmistöjen oikeudet, kun tapahtumiin osallistuminen tai osallistumatta jättäminen aiheuttaa hämminkiä.
Näin voi olla, mutta jättäkää ihmeessä Suvivirsi jo rauhaan. Kesän tuloa ennakoiva kaunis runo on aikaa sitten muuttunut osaksi suomalaista folklorea. Jos kappale virittää myös ihmisen uskonnollisia tunteita, mitä pahaa siinä on.
Suvivirsi on keskeinen osa kevätjuhlien päättäjäisperinnettä ja suomalaista kulttuuria, joka yhdistää koulun voimistelusaliin kokoontuneet tutut ja vieraat ihmiset hetkeksi yhteen. Kyseessä on yhteisöllinen ja yksilöllinen ylisukupolvinen kokemus eli kulttuuriperinteen siirtäminen sukupolvelta toiselle.
Virttä ei juuri muualla enää kuule. Koskettava ja heleä virsi osuu suoraan suomalaisuuden ytimeen, kun luonnon kauneus puhkeaa kukkaan pitkän talven jälkeen.
Virsi herkistää ja nostaa lähes poikkeuksetta kaihon kyyneleet silmäkulmaan, kun lapset ja nuoret saatetaan koulun ja kodin helmasta maailmalle.
Älkää riistäkö meiltä tätä herkkää ja vapauttavaa kokemusta uskonnolliseen tasavertaisuuteen vetoamalla. Kaunis perinne ei vahingoita ketään.
Pääkirjoitus