Kansainvälisillä forumeille ei ole syytä lähteä esittelemään perustuslaillisia tulkintaongelmia vaan selkeitä ja johdonmukaisia kantoja, jotka ovat samanlaisia sekä presidentiltä että pääministeriltä kysyttäessä.
Presidentti Tarja Halonen ja pääministeri Matti Vanhanen kävivät Yle Uutisten mukaan oikeuskansleri Jaakko Jonkan pakeilla selvittämässä, miten Prahan EU-Yhdysvallat -huippukokouksessa olisi pitänyt edustautua.
Kyse oli valtaoikeuksista. Ilmeisesti Vanhasella ja Halosella oli erilainen näkemys Prahan asialistasta ja samalla siitä, kuuluiko kokous EU-asioita johtavalle pääministerille vai ulkopolitiikkaa yhteistyössä valtioneuvoston kanssa johtavalle presidentille.
Lopputulos oli, että molemmat matkustivat. Keskustan pää-äänenkannattaja Suomenmaa katsoi sekä presidentin että pääministerin matkustaneen Prahaan ns. asemavaltuutuksen nojalla. Kummankaan matkasta ei tehty päätöstä valtioneuvostossa tai presidentin esittelyssä. Menettely on paremminkin poikkeus kuin sääntö.
Vaikka sekä presidentti että pääministeri ovat vakuuttaneet julkisuudessa, ettei Prahan kokousmatkaan liity mitään dramatiikkaa, kahden instituution välillä oleva jännite on selkeästi havaittavissa. Tällä kertaa on mahdollista, että kahden edustajan samanaikainen puhepyyntö aiheutti sen, ettei Suomi saanut Prahassa puheenvuoroa lainkaan. Pohjoismaiden puheenvuoron käytti Ruotsi.
Edustautuminen EU-kokouksissa on vuodesta toiseen Suomen poliittiselle johdolle epämiellyttävä selittelyn aihe. Useimmiten syyttävä sormi osoittaa vuonna 2000 voimaantullutta uutta perustuslakia. Presidentti Tarja Halonen sanoi Istanbulissa toimittajille perustuslain olleen kompromissi, jota EU-edustusta arvostelevat haluavat muuttaa.
Selityksellä on pohjaa, mutta tyhjentävä se ei ole. Kyse ei nimittäin ole enää pelkästään perustuslain tulkinnasta vaan myös henkilöiden välisistä jännitteistä. Prahan kokouksen päätyttyä sekä presidentin että pääministerin kommenteista kävi ilmi, että heidän puheenvuorossa olisi ollut eri asioita. Molemmat kiirehtivät saamaan viestinsä Yhdysvaltain uudelle presidentille.
Yritys eripuran kätkemiseksi on urhea. Se ei vain tahdo millään enää onnistua. Sitä mukaa kuin presidentin toinen kausi etenee kohti loppuaan ja pääministerin oman puolueen kannatuskäyrä jatkaa laskuaan, keskinäisen kunnioituksen ylläpitäminen näyttää vaativan yhä kovempaa ponnistelua.
Suomessa käydään ankaraa kamppailua ulkopoliittisesta vallasta. Se näyttää ulospäin instituutioiden väliseltä, mutta on todellisuudessa puolueiden välistä. Keskusta ja SDP ovat pitkäaikaisia valtionhoitajapuolueita, jotka ovat tottuneet johtamaan ulkopolitiikkaa. Nyt mukaan on tullut myös kokoomus, jonka riveistä löytyvät maan tämän hetken suosituimmat poliitikot. Eduskunnan puhemies Sauli Niinistö on yli puoluerajojen niin suosittu että voittaisi presidentinvaalit, jos ne pidettäisiin nyt.
Mikäli siis kansalaiset luulevat kyseessä olevan pelkän akateemisen mittelön maan tärkeimmän lain tulkinnasta, luulo on väärä. Poliittinen valtakamppailu ei muuksi muutu, vaikka se puettaisiin kryptiseen perustuslakikompromissin kaapuun. Eikä presidentti Tarja Halonen ole tässä väännössä pelkkä leppoisa ja pidetty muumimamma. Kyllä hänen käsilaukustaan saa tuta jokainen, joka koettaa tunkea presidentin reviirille.