Vuorotteluvapaa antaa työntekijälle mahdollisuuden hypätä kiivastahtisesta työelämästä hetkeksi ulos ja työttömälle töitä. Työnantajaa järjestelmän jatko ei innosta nykyisillä ehdoilla.
Jo kuusi vuotta käytössä ollut vuorotteluvapaan jatko jäi roikkumaan ilmaan, kun työnantajien ja palkansaajajärjestöjen väliset neuvottelut järjestelmän jatkosta ajautuivat umpikujaan. Osapuolet jahnasivat ja kiistelivät vuorottelusta niin pitkään, että viime tuloratkaisun yhteydessä sovitun kolmikantaisen työryhmän määräaika umpeutui. Tilanne on kestämätön. Vuorotteluvapaan suosio on osoitus järjestelmän eduista. Työnantajat ovat käyttäneet järjestelmää hyväkseen. Jopa yli puolet sijaisista ovat jääneet taloon pysyviksi työntekijöiksi. Vuorotteluvapaa on ollut oiva rekrytointikeino.
Vuorotteluvapaalla kokopäivätöissä oleva työntekijä jää vapaalle ja työnantaja palkkaa vapaan ajaksi työttömän töihin. Vuorottelija saa korvausta, jonka suuruus on 70 prosenttia työttömyyspäivärahasta. Se on summa, joka työntekijälle maksettaisiin, jos hän jäisi työttömäksi. Työtön sen sijaan pääsee pois kortistosta ja saa normaalin palkan tekemästään työstä.
Idea on yksinkertainen ja periaatteessa hyvä. Työllinen ja työtön vaihtavat osia vapaaehtoisesti. Järjestelmä on tarjonnut kuuden vuoden aikana yli 55 000:lle työntekijälle mahdollisuuden irtautua työelämästä ja käyttää aika tärkeäksi kokemallaan tavalla. Toisille se on ollut perhe-elämän rytmin tasoittamista, toisille opiskelua, joillekin molempia. Työnantajalle uusi työntekijä on yleensä tullut halvemmaksi kuin vapaalle lähtenyt, koska sijaisen palkka on usein vakinaista alhaisempi.
Työelämä vaatii nykyään paljon. Se näkyy yleisesti jatkuvana kiireenä ja ylitöiden lisääntymisenä. Kun vanhemmat ovat väsyneitä ja voivat huonosti, voivat lapsetkin alkaa oirehtia ennen pitkää. Vuorotteluvapaa on keino, josta voi olla apua jo ennen kuin uupumus saa yliotteen. Työnantaja saa takaisin uudistuneen ja levänneen työntekijän, jonka työteho on varmasti parempi palatessa kuin vapaalle lähtiessä.
Vuorottelu on vaikuttanut työllisyyslukuihin. Se on selvästi edistänyt työllisyyttä ja työtaitojen uusiutumista. Ilman vuorottelijoiden määrän kasvua vuosina 2000-2001 olisivat viime huhtikuun työllisyysluvut olleet ensi kertaa kasvussa edelliseen vuoteen verrattuna.
Vuorottelu rahoitetaan työttömyysvakuutuksesta. Sitä perustellaan sillä, että sijaisen työllistyminen säästää työttömyysmenoja. Vuorottelusta keskusteltaessa on pohdittu, voitaisiinko systeemiä rahoittaa myös eläkejärjestelmän kautta. Se taas perustuu ajatukseen, että vuorottelua voitaisiin käyttää pehmeänä laskuna eläkkeelle. Eläkejärjestelmää ajatus saattaisi hyvinkin kiinnostaa.
Tilanne on nyt poikki ja pallo siirtyy ministeriölle. Se on harmillista, koska työnantaja- ja työntekijäjärjestöt ovat tähän saakka olleet vuorotteluvapaan aloitteentekijöitä. Työntekijäpuoli toivoi, että vuorottelusta tulisi pysyvä järjestelmä, jotta ihmiset voisivat suunnitella elämäänsä eteenpäin. Eduskuntahan on hyväksynyt lain, jonka perusteella vuorotteluvapaita voidaan pitää vuoden 2003 loppuun asti. Sopimus vapaasta on kuitenkin tehtävä tämän vuoden loppuun mennessä.
Työnantaja olisi halunnut kiristää vuorottelijan työhistorian kestoa yli kymmeneen vuoteen. Työnantaja on harmitellut, että nykysysteemissä sijaiselta ei edellytetä paria päivää pidempää työttömyysjaksoa. Kuulostaa oudolta, koska työnantaja on hyvin harvoin ilmaissut halunsa ottaa kortistossa pitkään olleen työntekijän leipiinsä.