Hiljaiseksi tätä miestä ei saa millään, nujerretusta tai katkerasta nyt puhumattakaan, vaikka itsetuntoa välillä kolauteltaisiinkin. Teemu Kattilakoski hiihtää tästä lähtien talven kerrallaan ja pysähtyy keväisin miettimään.
"Käsillä ovat viimeiset hetket. Taso täytyy saada sinne, missä se on parhaimmillaan ollut, täytyy olla mahdollisuus menestyä arvokisoissa ja päästä viestijoukkueeseen", Kattilakoski sanoo.
"Arvokisamitaliin olisi hyvä lopettaa. Se ajaa eteenpäin. Jos uralle saisi jatkoaikaa vielä Vancouveriin 2010 asti."
Kattilakoski potkaistiin keväällä pellolle maajoukkueesta. Samaan kasaan lensivät Lauri Pyykönen ja Keijo Kurttila, Olli Ohtonen koki saman kohtalon jo vuotta aiemmin. Joukkio lyöttäytyi yksiin ja on sittemmin leireillyt vähintään saman verran kuin itse maajoukkue.
"Kesäkuun alusta lähtien joka kuukausi. Ensin oltiin Norjassa, sitten kahteen otteeseen Ylläksellä ja kahdesti Ramsaussa, nyt viimeksi Lapin lumileireillä", Kattilakoski laskee.
Koolla ei ole ollut katkeria miehiä. Näyttämisenhalua sen sijaan on.
"Kaikilla on kova hinku näyttää, ettei meitä vielä kannata unohtaa. Putoaminen oli jokaiselle kova paikka ja kolaus itsetunnolle, onhan maajoukkuepaikalla tietty statusarvo."
Varjomaajoukkue on majaillut mukavissa mökeissä. Yksi on hoitanut lennot, toinen majoitukset ja kolmas vuokra-auton. Pyykönen on tehnyt ruokaa, jota muut ovat kehuneet kilvan.
"Pakko leireillä. Ei siitä yksinään mitään tule, tuijotella nyt illat hotellihuoneen kattoa."
Ei tarpeeksi käyttöä
Kattilakosken viime kausi ei ollut maailman paras, kuten ei edellinenkään, mutta hiihtäjän itsensä mielestä tulosten perusteella joukkueessa olisi yhä pitänyt pysyä.
"Ehkä valmentajat ajattelivat, että kun ikääkin on, ura on jo laskusuunnassa, ja halusivat nuorempia tilalle", hän kohauttaa olkapäitään.
Maajoukkueen päävalmentaja Magnar Dalen perusteli keväällä päätöstään sillä, ettei pelkälle vapaan tyylin spesialistille ole maailmancupissa tarpeeksi käyttöä, kun hiihdossa eletään välivuotta arvokisoista.
Tehoja vähemmäksi
Leireillä Kattilakosken harjoittelusta on korjattu takaisin vanhaan se, mikä norjalaisvelho Dalenin leirityksessä ei jääliläiselle sopinut, kova tehoharjoittelu. Palautuminen hidastuu, kun 16. joulukuuta koittaa jo kolmenkympin rajapyykki.
Sitäpaitsi harjoittelun täytyy sopia elämäntilanteeseenkin, hiihtäjä muistuttaa.
Kyse ei ole puolustuksesta, vaan realismista. Kun moni nuori kloppi saa leiriltä tullessaan keskittyä sataprosenttisesti vain lepäämiseen, Teemu Kattilakoski muuntuu takaisin perheenisäksi. Senni on 4,5 vuotta, Ossi 1,5 vuotta ja Laivakankaalle nousseessa omakotitalossa vielä pihatyöt kesken.
"Eihän se ihan samanlaista palautumista ole", hän naurahtaa.
Ahaa-elämys
Ennen kauden alkua Kattilakoski sanoo laskeneensa, että maailmancupin kisoissa pitäisi päästä kymmenen joukkoon.
Talven kahden ensimmäisen kisan perusteella tukkoinen Kattilakoski on vielä "harjoitusjumissa", ja tavoitetta on pitänyt väljentää kymmenellä alaspäin. Maailmancupin vapaalla 15 kilometrillä Beitostölenissä lauantaina hän oli parhaana suomalaisena kuudestoista. Positiivista on se, että perinteinen tuntuu kulkevan kummasti. Viitteitä siitä nähtiin jo viime talvena.
"Koin tekniikassa jonkinlaisen oivalluksen, perinteisestä on tullut rennompaa. Harmi, ettei ahaa-elämystä ole tullut jo aiemmin ", hän hörähtää.
"Takaa-ajot kiinnostavat. Jos perinteisen saisi siihen kuntoon, että pysyisi porukan mukana. Rukan perinteiseltä en odota mitään, maasto on minulle huonoin mahdollinen. On kuitenkin niin, että vapaan kisoissa sijoituksen on alettava löytyä sieltä kymmenen hujakoilta."
Ja jos sattuisi käymään niin, että kaikki menisikin pieleen, Kattilakoskella on varasuunnitelma valmiina.
"Olemme laajentaneet kenkäfirmaamme vaatteisiin ja hanskoihin Lauri Pyykösen kanssa. Se pyörii nyt vain kymmenen prosentin teholla, ja voisihan siihen yhdistää vaikka opintojakin", hän sanoo.