Torstaina julki tullut tieto Kaisa Variksen positiivisesta dopingnäytteestä kaatoi suolaa suoraan suomalaisen urheiluelämän arpeutumattomiin haavoihin. Ainakin penkkiurheilijoiden mielestä jo aiempien vuosien kohuissa on ollut riittävästi kestämistä. Uutta kansainvälistäkin huomiota herättävää jupakkaa ei olisi enää kaivattu.
Vielä tällä hetkellä Varis on juridisesti syytön. Hiihdosta ampumahiihtoon vaihtaneen urheilijan kohtalo ratkeaa ensi viikolla, kun häneltä Saksassa otetun B-näytteen tulos selviää. Mahdollisuus siihen, että A-testi olisi antanut väärän tuloksen, on olemassa, mutta se on valitettavasti hyvin pieni. Sen varaan ei kannata panna paljon toivoa.
Jos Varikseen kohdistuva epäily osoittautuu oikeaksi, kyseessä on tyrmäysisku suomalaiselle ampumahiihdolle. Lajissa Suomella on hienot perinteet, ja sekä paikan päältä seurattuna että televisiolajina se päihittää dramaattisten käänteidensä ansiosta perinteisen maastohiihdon mennen tullen. Nyt draamaa tuli yli tarpeen. Samalla ampumahiihtoliitto on vaarassa menettää suuret sponsorinsa, joita ilman lajin huipulle on äärimmäisen vaikea tuottaa huippuja.
Todennäköisesti tuskaisin olo on tällä hetkellä Kaisa Variksella itsellään. Katsomon puolelta on vaikea käsittää, miten voi syntyä niin polttava menestyksen himo, että peliin pannaan oma ura ja elämä sekä lajin maine ja tulevaisuus.
Kovin väkinäiseltä tuntuu hakea lohtua sitäkään, että doping-valvonta sentään tuntuu toimivan. Purevan valvonnan pitäisi toimia myös ennaltaehkäisevästi. Niin ei valitettavasti näytä olevan.