Siinä ne nyt ovat, Sanna Koiviston yli vuoden huolella ja vaivalla synnyttämät Iin uittojätkät: sikin sokin valimon varaston lattialla, jalka sinne, jalka tänne, käsivarret poikki, kuka mitenkin päin pötköllään.
Mutta ei hätää - ukot näyttävät jo tehtävänsä tehneen. Ennen nykyistä alennustilaansa niistä saatiin kipsimuotit valamista varten, eikä niillä sen jälkeen oikeastaan muuta käyttöä taida ollakaan: kaatopaikalle vain!
Taiteilija itse on tullut Lapinlahdella sijaitsevalle valimolle vahakuvien viimeistelyä varten. Edessä on rankka viikko, mutta niin on takanakin. Tulipalo tuhosi työtilat Iissä vanhassa arvokkaassa Kauppilan koulussa ja aivan vähältä piti, ettei kotikin mennyt saman tien. Kiitos palomiesten ripeän toiminnan se kuitenkin säästyi.
Tuhkana tuulessa, savuna ilmassa
Teoksista saatiin pelastettua suurin osa, vaan ei kaikkea. "Joka päivä havaitaan joku uusi menetys", huokaa väsynyt Koivisto. Yöunet ovat jääneet vähiin.
"Unelmat ovat tuhkana tuulessa ja savuna ilmassa."
Eniten harmittaa kuitenkin muiden omaisuudelle aiheutunut tuho: palaneessa rakennuksessa oli paitsi keskeneräisiä, jo maksettuja tai tilattuja töitä, myös korjattavana olleita taideteoksia. Puhumattakaan muusta materiaalista. Kaikki työkalutkin menivät.
"Tätä uittopatsasta varten minulla oli lainassa vanhojen uittomiesten vaatteita, arvokkaita kuvia ja kirjoja. Osa niistäkin tuhoutui."
Itse uittopatsas oli kaiken aikaa turvassa, sillä se oli jo ehditty kiidättää Lapinlahdelle Pauli Venäläisen valimoon. Ei järkälemäistä patsasta tosin koulun tiloissa tehtykään.
Patsaan pienoismalleille kävi hieman heikommin. Varsinaiset patsaat kyllä pelastuivat, mutta jalustat tuhoutuivat yhtä lukuunottamatta, joka sattui olemaan turvassa valimolla. Onneksi. "Entä miten kävi 50:lle juuri valetulle keksinkärjelle", kyselee taidevaluri Elina Hakala.
"Sulivat, joka ikinen."
Mutta nyt ei jouda suremaan, työ kutsuu. Ennen kuin pronssiin valu voi alkaa, muottien kanssa on päiväkausien työ.
Pallojuuston punakuorta
Kolmesta uittomiehestä otettu muotti on itse asiassa valtava kasa muotin kappaleita. "Kyllä niitä ainakin 30 on", heittää taidevaluri Heikki Koponen lonkalta. Jokaisen sisäpinta rasvataan ja käsitellään huolellisesti sillä samalla punaisella vahalla, jota on pallojuuston päällä. Vahaa tulee viiden millin kerros.
Sen jälkeen muotit kootaan suuremmiksi osiksi: ylävartaloksi, jaloiksi, käsiksi... ja niiden sisään valutetaan kipsiseosta eli "keernaa". Kun muotti nyt avataan, jää päällimmäiseksi vahapinta, josta muotti rasvauksen ansiosta irtoaa helposti.
Herrat ovat siis tässä vaiheessa huomattavasti alkuperäistä punakampia. Taiteilija voi nyt tehdä niiden muotoon haluamiaan muutoksia ja korjauksia. Yleensä niitä onkin aika lailla. Kenellä on suupieli vinksallaan, kenellä korvasta pala pois tai poskipää lässähtänyt, tukittavia lovia ja rakoja riittää.
Kun punainen vahapinta lopulta tyydyttää taiteilijaa, rapataan päälle paksu kerros tulenkestävää valumassaa. Koko hoito työnnetään uuniin ja simsalabim: kuumuudessa punainen vaha häviää kerrosten välistä. Muotti on lopultakin valmis.
Valua varten ison uittopatsaan muotit käännetään nurin ja haudataan tiukaksi tampatun tukihiekan sisään. Sen jälkeen muotit kaadetaan täyteen 1100 asteista pronssia. Valupäivä on kuitenkin vain kerran parissa viikossa, yhtä muottia varten metalleja ei kannata ruveta sulattelemaan.
Kesken ensimmäistä valimopäiväänsä Koivisto saa mieluisan puhelun kotipitäjästä. Iin kunnasta luvataan auttaa taiteilijaa uusien työtilojen löytämisessä. "Pärjäätkö nyt kuitenkin vuoden 2004 kesään saakka", kyselee kunnanjohtaja Tuure Leinonen.
Silminnähden ilahtunut Koivisto palaa uusin voimin ukkojen kimppuun. Kiittelee muutoinkin perheensä saamasta tuesta. Etelä-Suomea myöten on soiteltu ja tarjottu työtiloiksi jopa maaseutulinnaa. Mieluiten kuitenkin jäisi tutuille sijoille.
Kaleva seuraa uittopatsaan valmistumista jatkossakin. Viimeksi kerrottiin kipsimuottia varten tehdyn patsaan perusmallin valmistuksesta ja sitä ennen patsaan jalustaksi tulevan 15 tonnin kivenjärkäleen kuljetuksesta metsästä verstaalle.