"Viisitoista, kuusitoista, seitsemäntoista metriä olisi tuohon", Oulun seudun ammattiopiston Muhoksen yksikössä luontoalaa opettava Simo Reiniharju harppoo ja mittailee suon keskellä Muhoksen metsissä nousevan Jättiläissaaren laelle muinoin rakennettua jätinlinnaa.
Reiniharjun oppilaat syövät muutaman kymmenen metrin päähän rakentamallaan nuotiopaikalla eväitä. Viimeiset parikymmentä metriä noin kilometrin mittaisista pitkospuista on saatu valmiiksi.
Enää opastaulut puuttuvat ja kelpo retkeilykohteeksi laitettu paikka on valmis. Nuotiopaikalle on kuskattu kunnon pino koivuhalkoja.
Tauko on paikallaan, sillä viimeiset pitkospuut tuotiin Jättiläissaaren törmälle omin käsin kantamalla. Talvella apuna oli moottorikelkka, joka jäi kiinni lumihankeen moneen otteeseen - siis kaiken kaikkiaan isotöinen urakka.
"Voisihan näitä pitkospuita tehdä jonkun aikaa, mutta ei lopun ikää", miettii luontoyrittäjälinjalla opiskeleva haapavetinen Tero Eskola, 23, nuotiolla.
Ammattiopiston jälkeen Eskola aikoo jatkaa opiskelua ammattikorkeakoulun puolella. Tulevaisuudessa siintää tavalla tai toisella luontoon liittyvä ura.
Museoviraston toiveesta nuotiopaikkaa ei rakennettu aivan saaren huipulle jätinlinnan kupeeseen, jottei muinaismuistolailla suojeltu paikka kärsi retkeilijöistä.
Reiniharju toivoo, että retkeilijät kuitenkin löytäisivät Muhoksen jätinlinnalle. Sitä varten hän on opiskelijoiden kanssa pari vuotta huhkinut.
Museoviraston kanssa tehdyn hoitosuunnitelman mukaisesti vesakko ikivanhan kivivallin liepeiltä putsattiin ja ympäröivää metsää harvennettiin, jotta jätinlinnalta näkee Jättiläissaaren ympärillä levittäytyvälle suolle.
Jätinlinnan rakentajat ilmeisesti katselivat aikoinaan valliltaan merelle, jonka ranta on karannut jo yli 30 kilometrin päähän. Nyt veden tilalla on alkuperäinen pohjoispohjalainen suomaisema.
Reiniharjun mukaan alue on hankalakulkuista ja turvekerros niin ohut, ettei suota ole kannattanut ottaa turvetuotantoon.
Lienevätkö esi-isiämme?
Kun Jättiläissaaresta tuhansia vuosia sitten tähyiltiin merelle, oli ilmasto paljon lämpimämpi. Muhoksella kasvoivat lehmukset ja hylkeitä riitti.
"Mielenkiintoista olisi tietää, mitä porukkaa täällä on ollut. Ovatko he olleet meidän esi-isiämme, vai ketä?", Reiniharju miettii.
Kysytään asiantuntijalta. Oulun yliopiston arkeologian laboratorion amanuenssi Jari Okkonen on tehnyt väitöskirjan Pohjanmaan muinaisista kivirakennelmista. "Pyytäjäkeräilijäyhteisöä. Samaa porukkaa, mitä Kierikin löydökset edustavat", Okkonen sanoo.
Jätinlinnoja rakennettiin Pohjois-Pohjanmaalle myöhäisellä kivikaudella. Okkosen mukaan pohjoispohjalaiset nykyihmiset jakavat geenejä jätinlinnojen rakentajien kanssa, mutta esi-isien jäljittäminen esihistorialliselta ajalta on kinkkisempi kysymys.
"En ota kantaa, mitä kieltä he puhuivat, tai olivatko he meidän tai jonkun muun esi-isiä", hän toteaa.