Pääkirjoitus

Jätevesilaki tuli, entä sitten – Vastaanhangoittelevat voivat jatkaa änkyröintiään, jos kunnilla ei ole valvontaresursseja

Jätevesilaki on surullisen kuuluisa esimerkki epäsuositusta, huonosti valmistellusta ja monta kertaa veivatusta lainsäädännöstä, joka uhkaa silti vesittyä.

Jätevesiremontin eräpäivä on tänään, jolloin kaikissa haja-asutusalueiden kiinteistöissä ja mökeissä pitäisi olla lainmukaiset jätevesijärjestelmät käytössä. Jätevesiasetus on puhuttanut maaseudun asukkaita paljon vuosien varrella. Tässä tyrnäväläinen Heikki Juntunen (vas.) ja naapurinsa Raimo Kukkohovi tarkastelivat Juntusen pihan sakokaivon tilannetta marraskuussa 2015.
Jätevesiremontin eräpäivä on tänään, jolloin kaikissa haja-asutusalueiden kiinteistöissä ja mökeissä pitäisi olla lainmukaiset jätevesijärjestelmät käytössä. Jätevesiasetus on puhuttanut maaseudun asukkaita paljon vuosien varrella. Tässä tyrnäväläinen Heikki Juntunen (vas.) ja naapurinsa Raimo Kukkohovi tarkastelivat Juntusen pihan sakokaivon tilannetta marraskuussa 2015.
Kuva: Moilanen Jukka-Pekka

Jätevesilaki on surullisen kuuluisa esimerkki epäsuositusta, huonosti valmistellusta ja monta kertaa veivatusta lainsäädännöstä, joka uhkaa silti vesittyä. Kunnilla ei välttämättä riitä aikaa ja resursseja asetuksen määrätietoiseen valvontaan.

Jos kaikki olisi mennyt kuin Strömsössä, niin viimeistään tänään kaikissa haja-asutusalueiden kiinteistöissä ja mökeissä olisi lainmukaiset jätevesijärjestelmät.

Näin pitäisi olla, sillä ympäristönsuojelulaki edellyttää, että myös viemäriverkoston ulkopuolella sijaitsevan asutuksen jätevedet on käsiteltävä niin, ettei niistä koidu ympäristön pilaantumisen vaaraa.

Todellisuus on kuitenkin toinen. Suomen ympäristökeskus arvioi viime keväänä, että jätevesiremontti oli tekemättä yli 100 000:ssa pohjavesi- ja ranta-alueella sijaitsevassa kiinteistössä. Pohjois-Pohjanmaalla kyse oli 8 500 kesämökistä ja vakituisesta asunnosta. Todennäköisesti vain murto-osaan näistä kiinteistöistä on lokakuun loppuun mennessä ehditty tehdä lain edellyttämä jätevesiremontti.

Jätevesiasetusta on veivattu kovan poliittisen metelin säestyksellä vuosikausia. Jätevesilaki on malliesimerkki epäsuositusta, huonosti valmistellusta ja useaan otteeseen muutetusta lainsäädännöstä – jonka lopputulos uhkaa silti vesittyä.

Ensimmäinen talousjätevesien käsittelyä viemäriverkostojen ulkopuolella koskeva asetus tuli voimaan jo vuonna 2004. Määräyksiä pidettiin kohtuuttomina, joten asetusta kohtuullistettiin 2011. Uusin muutos tuli voimaan 2017 kahden vuoden siirtymäajalla.

Uutta takarajaa ei ole tiedossa. Yksikään hallitus tuskin haluaa ryhtyä neljättä kertaa setvimään haja-asutusalueiden jätevesilain muutoksia.

Jätevesijärjestelmien pitäisi olla kunnossa haja-asutusalueen mökeissä ja omakotitaloissa, jotka sijaitsevat pohjavesialueella tai enintään 100 metrin päässä rannasta. Poikkeuksen muodostavat kiinteistöt, joissa on kantovesi ja kuivakäymälä tai omistaja on syntynyt ennen 9. maaliskuuta 1943.

Vuoden 2004 jälkeen rakennetut kiinteistöt tai viemäriverkostoon liitettävät kiinteistöt ovat velvoitteen ulkopuolelle.

Jätevesilaki on kohdellut ihmisiä eriarvoisesti ja synnyttänyt väärinkäsityksiä. Lievennyksiä on tehty matkan varrella poliittisessa paineessa, jolloin osa vapautuksen piiriin kuuluvista on ehtinyt rakentaa kalliit järjestelmät.

Maksajaksi ovat joutuneet tunnolliset ja lainkuuliaiset kansalaiset, jotka ovat saattaneet tehdä ylimitoitettuja ja ylihintaisia remontteja.

Valvonta jätevesiasetuksen toteutumisesta on kuntien vastuulla. Jätevesiasetuksen toteutuminen tai vesittyminen riippuu siitä, minkälaiset resurssit kunnilla on valvoa vastaanhangoittelevien mökki- ja omakotiasukkaiden tekemisiä. Naapurivalvonnasta voikin tulla tehokas apuväline viranomaisille.

Kunnilla on mahdollisuus lähettää jätevesijärjestelmien uusimista vältteleville patistuskirjeitä, saneerauskehotuksia ja uhkasakkoja. Viime kädessä kunta voi teettää jätevesiremontin ja lähettää laskun asukkaalle.

Kunnilla on tapauskohtaisesti mahdollisuus käyttää harkintaa, jos jätevesien määrä on vähäinen tai kustannukset muodostuisivat kohtuuttomiksi. Kunnat voivatkin ryhtyä odottelemaan poikkeuslupahakemuksia, joten rumba jatkuu.