Ympäristöministeri Sanni Grahn-Laasonen (kok.) esittää vuonna 2011 voimaan tulleen haja-asutusalueiden jätevesiasetuksen siirtymäajan pidentämistä kaksi vuotta, vuoteen 2018.
Sutena syntynyt asetus ei parane pelkästään toimeenpanoa lykkäämällä. Asetusta täytyy korjata, sillä lähtökohtaisesti ei ole mitään järkeä pakottaa ihmisiä tekemään investointeja, joiden hinta ei ole missään suhteessa saavutettuun hyötyyn.
Jätevesiasetuksella pyritään parantamaan kunnallisten viemärijärjestelmien ulkopuolelle jäävien kiinteistöjen jätevesien käsittelyä. Arviolta 120 000 kiinteistöä ei täytä nykyisen asetuksen mukaisia vaatimuksia. Se on noin puolet asetuksen piiriin kuuluvista kiinteistöistä.
Päätavoite on tärkeä: suojella kaivoja sekä pohjavesiä ja muita asutuksen läheisiä vesiä. Haja-asutusalueiden jätevedet ovat maatalouden ja teollisuuden jälkeen vesistöjen suurimpia fosforikuormittajia.
Jätevesiasetus syntyi alun perin vuonna 2003 Jan-Erik Enestamin (r.) ollessa ympäristöministerinä. Nykyisen muotonsa se sai vuonna 2011 pääministeri Matti Vanhasen (kesk.) kakkoshallituksen aikana, jolloin ympäristöministerin tehtäviä hoiti Paula Lehtomäki (kesk.).
Asetus sai aikaan kovaa kritiikkiä maaseudulla. Keskusta maksoi siitä kalliin hinnan vuoden 2011 eduskuntavaaleissa kärsittyään historiansa suurimman tappion.
Nyt keskusta on vaatimassa asetuksen muuttamista. Samalla kannalla ovat ainakin sosiaalidemokraatit ja perussuomalaiset. Myös Grahn-Laasonen ajaa lakia uudelleen valmisteltavaksi. Koska muutos ei ehdi valmistua nykyisen asetuksen aikataulussa, hän esittää siirtymäaikaan pidennystä.
Voimassa olevan asetuksen pääongelmana pidetään sitä, että se edellyttää kalliiden investointien tekemistä vanhoihin rakennuksiin sielläkin, missä niistä ei olisi hyötyä. Laaja yksimielisyys sen sijaan vallitsee siitä, että vesien läheisyydessä ja pohjavesialueilla tulee olla erityisen tiukkana.
Niin sanotut kuivalla maalla sijaitsevat vanhat kiinteistöt todennäköisesti vapautetaan jätevesiasetuksen velvoitteista. Tulkintariitoja tosin tulee varmasti kuivan maan kiinteistön määrittelystä. Kaikissa tapauksissa se ei ole yksinkertaista.
Järkeen käypää on pohtia uusimman ja tehokkaimman tekniikan käyttöönoton mielekkyyttä silloin kun haja-asutusalueelle haetaan lupaa rakentaa kiinteistö tai suunnitellaan mittavaa peruskorjausta. Uudisrakentamisessa tämä onkin jo otettava huomioon.
Edelleen ykkössijalla tulee olla pohja- ja muiden vesien lähellä sekä muuten ympäristön kannalta herkillä paikoilla sijaitsevien kiinteistöjen jätevesien tehokas puhdistus.
Jätevesiasetusta muutettaessa on syytä kuitenkin varoa, ettei heitetä lasta pesuveden mukana. Tavoite suojella lähiympäristöä on tärkeä, sillä kyse on jokaisen ihmisen omasta edusta ja viime kädessä terveydestä.
Haja-asutusalueiden jätevesillä on tehty politiikkaa nyt jo niin kauan, että aika olisi saada asia jo järkevälle tolalle.
Pääkirjoitus