Haja-asutusalueiden kiinteistöjen jätevesiongelman ratkaisussa on ilmennyt melkoista sekoilua. Luvassa olevat helpotukset tulevat lisäämään hämmennystä.
Haja-asutusalueiden jätevesiasetus tuli voimaan 2004. Sen mukaan kiinteistöjen omistajien on parannettava jätevesien käsittelyä vuoden 2013 loppuun mennessä. Vaatimukset koskettavat sekä pysyvästi haja-asutusalueilla asuvia että kesämökkiläisiä. Sen piiriin arvioidaan kuuluvan noin 250?000 kiinteistöä.
Alusta lähtien asetus on herättänyt vilkasta keskustelua ja voimakasta arvostelua. Jo lähtökohta oli ongelmallinen siksi, että jätevesiasetuksen vaatimien toimien arvioidaan vaikuttavan vesien tilaan varsin vähän. Vesien ylivoimaisesti suurin fosfori- ja typpikuormittaja on maatalous reippaasti yli 50 prosentin päästöillään. Haja-asutuksen fosforipäästöt ovat alle yhdeksän ja typpipäästöt alle neljä prosenttia.
Toinen ongelma liittyy kustannuksiin. Ne nousevat suhteettoman suuriksi saavutettuun hyötyyn nähden. Ympäristöministerinä asetuksen antamisaikaan toiminut Jan-Erik Enestam (r.) koki saaneensa virheellistä tietoa uudistuksen kiinteistöiltä vaadittavista kustannuksista. Pienpuhdistamoiden väitettiin maksavan noin 3?000 euroa, kun ne todellisuudessa maksavat kaksin-, jopa viisinkertaisesti.
Jätevesiasetuksen toimeenpanoon liittyviä ongelmia ollaan nyt korjaamassa. Ympäristöministeri Paula Lehtomäki (kesk.) esittää useita toimia, joiden tavoitteena on ratkaista esiin nousseita pulmia.
Lehtomäen esityksen mukaan yli 68-vuotiaat aiotaan vapauttaa asetuksen vaatimuksista. Samoin uudistusten teon takarajaa lykätään kaksi vuotta eteenpäin vuoteen 2016. Niinikään tehdään mahdolliseksi, että vähävaraiset voisivat hakea viiden vuoden lykkäystä. Ja jos oikein hyvät muut perustelut keksii, voi saada luvan siirtää remonttia neljä vuotta.
Tällaiset reivaukset tulevat aiheuttamaan melkoista sekaannusta muutenkin sekavaan pakettiin. Aika mielivaltaiselta vaikuttaa asetuksen vaatimuksista vapauttamisen ikärajan määritteleminen 68 vuodeksi. Jos sitä lasketaan 70 vuodesta, miksei samalla 65 vuoteen? Niinikään joudutaan sankkaan viidakkoon, kun tutkitaan ihmisten sosiaalista tilannetta sekä muita hyviä perusteluja, jotka mahdollistaisivat lykkäykset.
Jätevesien tehokkaampi käsittely kaikilla tasoilla on tervetullut. Nyt näyttää siltä, että tästä uudistuksesta suurimman hyödyn keräävät laitevalmistajat ja koneurakoitsijat. Ympäristö jää mopen osille.
Markkinoitavat pienpuhdistamot eivät vakuuta toimivuudellaan. Paljon edullisemmat ratkaisut kuten vanhanmalliset kaivot imeytyskenttineen toimivat yhtä hyvin tai yhtä huonosti. Molemmissa menetelmissä ongelmana on, että ne vaativat säännöllistä huoltoa. Se maksaa. Jos huolto laiminlyödään, koko hyöty valuu hukkaan.
On epärealistista vaatia asetuksen kumoamista etenkin kun sen tarkoitus on oikeansuuntainen. Mutta selkeyttä ja lisää helpotuksia uudistuksen toteuttamiseen tarvitaan enemmän kuin on luvassa. Varsinkin iäkkäämpien asukkaiden epätietoisuuteen pitää vastata kunnon tiedotuksella.