antti.ervasti@kaleva.fi
Nyt on eletty muutama päivä aikaa, jolloin maailma on pelastunut taas pari piirua enemmän. Kuten olemme huomanneet, ilmat ovat selvästi viilenneet, eli ilmastonmuutostakin on kyetty karkottamaan vähän kauemmaksi.
Kaikki tämä johtuu kaatopaikkadirektiivistä, joka astui lopullisesti voimaan monien siirtymäaikojen jälkeen marraskuun alussa. Sen ansiosta Pohjois-Suomen pienet kaatopaikat suljettiin, ja kaatopaikkojen määrä väheni murto-osaan aiemmasta. Lapissa oli vielä vähän aikaa sitten 15 kaatopaikkaa, nyt kolme. Pohjois-Pohjanmaalla kaatopaikkoja oli kymmenen. Pudotuspelin tuloksena määrä on neljä.
Kun vakavasti puhutaan, pienten kaatopaikkojen sulkeminen on varmasti lähiympäristön kannalta hyvä asia. Joka pikku kunnan oma kaatopaikka on sotkenut pohjavesiä, lähisoita ja -metsiä. Toisaalta asiantuntijan ohi pöytäkirjan lipsauttaman arvion mukaan kyse ei ole ollut kovin vakavasta ympäristöhaitasta ainakaan pienimmillä kaatopaikoilla. Lisääntyneen lajittelun tuloksena kaatopaikoille on tuotu nykyään aikaisempaa vaarattomampaa jätettä.
Suuren viisauden lähde, EU, kuitenkin päätti, että Suomen kaatopaikat on suurimmaksi osaksi suljettava. Niin on nyt tehty. Jätteen tuotantoa mikään direktiivi ei saa kovin tehokkaasti loppumaan tai edes vähenemään, joten on suurten jätekuljetusten aika.
Lapissa, jossa välimatkat ovat pitkät, jäte saakin kunnolla liikettä. Matkaa voi tulla liki 500 kilometriä, kun jätteet lähtevät tulemaan Sevettijärveltä Rovaniemelle tai Tornioon eli nykyiselle lähimmälle kaatopaikalle entisen pienen kaatopaikan sijasta.
Kaatopaikkojen kato johtui siitä, että kunnat eivät pystyneet muuttamaan toiminnassa olleita kaatopaikkoja vaatimusten mukaisiksi. Muutostyöt olisivat tulleet aivan liian kalliiksi. Edullisinta on kuljettaa jätteitä pitkiä matkoja maanteillä.
Jätekeskukset ovat nykyään kunnallisinakin melkoisia liikeyrityksiä, jotka luonnollisesti iloitsevat uusista asiakkaista, jos vain kapasiteetti riittää. Ei liene periaatteessa mahdotonta sellainenkaan, että Sevettijärven jätteet roijataan Oulun, Kajaanin tai Ylivieskan vaatimukset täyttäviin jätekeskuksiin. Ouluun matkaa tulee liki 800 kilometriä, Kajaaniin tai Ylivieskaan melkein tuhat.
Lappiin on rakennettu jätteiden keräysasemia, joihin jätettä voidaan varastoida ennen kuljetusta jätekeskukseen. Eivät välivarastot kuitenkaan vähennä jätteen määrää.
Voi vain jälkiviisaasti kysyä, onko tämä rekkaralli järkevämpää ja ympäristöystävällisempää kuin entinen järjestelmä. Oli tai ei, asian kanssa on nyt elettävä.
Oman lisänsä soppaan tuovat niin sanotut yksityiset kaatopaikat maaseudulla. On todennäköistä, että jätteitä kuskataan entistä suurempia määriä metsiin piiloon.
Oulussa tapellaan Ruskon rinnalle tulevan uuden jätteiden vastaanottokeskuksen paikasta. Oulun jätehuollon uudet sopimukset kuntien kanssa ympäri maakuntaa lisäävät luonnollisesti painetta, ja jätekeskukselle on entistä kovempi tarve.
Ratkaisu ongelmiin olisi jätteenpolttolaitos, jota on suunniteltu Ouluun monta vuotta, mutta vastustusta tulee monelta suunnalta. Niin kauan kuin elämme tällä mallilla, jätteen tuotanto ei ainakaan vähene. Viisainta olisi polttaa kaikki energiaksi.
Jätekuormien rahtaaminen Lapin perukoilta Ouluun poltettavaksi tuntuisi jo paljon järkevämmältä.