Jassin Ahmed Muhammed, 17, hymyilee, kun hänet valitaan haastateltavaksi Hassa Hissan pakolaisleirin koulussa Länsi-Darfurissa. Oppilaita on 638, heistä yli puolet tyttöjä.
Koulu sijaitsee mäennyppylällä, jolta voi nähdä valtavan sinivalkoisen auringossa paahtuvan telttameren.
YK:n lahjoittamat siniset ja valkoiset muovit on viritetty majojen katoiksi. Zalingein kaupungin liepeille perustetussa leirissä asuu yli 20 000 pakolaista.
Jassinin koti jäi parinkymmenen kilometrin päähän Hassa Hissasta.
Suurin osa evakoista on saapunut Jassinin tavoin leirille vuoden 2004 alussa, jolloin Darfurin kyliä alettiin tuhota järjestelmällisesti. Hyökkääjät paimentavat yhä karjaansa alueen asukkaiden pelloilla.
"Kyläämme hyökkäsi yöllä hevosilla ja kameleilla ratsastava aseistettu joukko janjaweedeja. He tappoivat isäni, ja myös muita sukulaisia sai surmansa. Joukko myös sytytti palamaan talot ja ryösti karjan. Aasini löytyi onneksi myöhemmin", Jassin kertoo.
"Asuimme ensin kadulla"
Jassin pakeni jalan ja kuorma-autojen kyydissä palavasta kylästään Zalingeihin, jonne muutkin kyläläiset suuntasivat. Mukana olivat hänen kahdeksan sisarustaan.
"Asuimme ensin kadulla. Siellä oli paljon ihmisiä hädässä. Pääsin sitten kaupungissa asuvan sukulaisen kotiin asumaan. Sukulainen sai haettua aasini kotikylämme läheltä jonkin ajan kuluttua hyökkäyksestä ja pitää siitä huolta. Täällä leirillähän ei voi pitää eläimiä eikä viljellä maata", Jassin huomauttaa.
Jassin, joka on sisaruksista nuorin ja ainoa naimaton, asuu leirillä 20-vuotiaan siskonsa Hawan perheen kanssa.
Hawa on synnyttänyt neljä lasta, mutta jäljellä on enää kaksi poikaa. Kaksi lasta kuoli tuhkarokkoon.
Jassinin äiti menehtyi puolestaan kurkkutautiin kolme vuotta sitten.
Rahoitus loppumassa
"Waranassa viljelimme hirssiä, okraa ja pähkinöitä niin kuin kaikki muutkin. Veljelläni oli 30 lehmää. Oli kylässä koulukin. Kävin sitä kuusi vuotta. Se oli parempi kuin leirin koulu, vaikka on tämäkin hyvä. Olen kiitollinen, että saan opiskella täällä", Jassin sanoo.
"En ole käynyt Waranassa pakomme jälkeen, se olisi liian vaarallista. Haluan palata kotiin, kun sota on ohi, ja viljellä maata. Rauha tulee, jos kaikilta otettaisiin aseet pois," hän jatkaa.
Myös Jassinin opettaja Adam Omar Mustafa on evakko. Hän on sheikki Tonoko-kylästä, jonka miltei kaikki seitsemäntuhatta asukasta pakenivat väkivaltaa Hassa Hissan leirille.
"Menetin hyökkäyksissä kaiken. En tiedä, milloin voimme palata", Adam pohtii.
"Hallituksesta täytyy se hyvä sanoa, että saan opettajan palkan. Onneksi voin opettajana jotenkin auttaa yhteisöäni."
Kirkon ulkomaanavun varatoiminnanjohtaja Leo Siliämaa vieraili äskettäin Hassa Hissassa.
"Valitettavasti kriisi jatkuu, koska ihmiset eivät voi palata kotikyliinsä. Tarvitaankin kipeästi pysyvä rauha. Aseellisia välikohtauksia on edelleen, ja joillekin ylläpitämillemme leireille ilmaantuu uusia evakkoja", hän kertoo.
Siliämaa on huolissaan avustustyön rahoituksesta.
"Olemme viime vuodesta asti toimittaneet alueelle humanitaarista apua 450 000 eurolla, josta 300 000 on ulkoministeriön tukea. Rahoitus riittää vain tämän vuoden loppuun. Tarvitsemme tukea edelleen, jotta tukemamme ekumeeninen evakkojen avustusohjelma voisi jatkua joulun jälkeenkin", hän toivoo.
Kirkon ulkomaanapu vetoaa lahjoittajiin sudanilaisten auttamiseksi. Keräystilit ovat Nordea 157230-500504 ja Sampo 800018-223340. Viestikohtaan merkintä "Sudan". Lahjoituspuhelimet 0600-14747 (5,01 + pvm) ja 0600-11201 (10,10 + pvm). Lahjoitukset netissä www.kua.fi