Venäläiset eivät pääse mielestään osallistumaan aidosti eurooppalaisiin yhteistyökuvioihin saati pohjoismaiseen yhteistyöhön. Hieman yllättäen Venäjän edustajat Oulun talousfoorumin yhteydessä pidetyssä pohjoisen ulottuvuuden seminaarissa nostivat esiin halunsa päästä mukaan myös Pohjoismaiden neuvoston jäseneksi.
PN:n Suomen valtuuskunnan puheenjohtaja Outi Ojala (vas.) ja ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Liisa Jaakonsaari (sd.) eivät innostuneet ajatuksesta, joka pykälienkin mukaan on mahdotonta. Myös kulttuurihistoria ja kieliperinne erottavat Venäjän pohjoismaista.
Sen sijaan pohjoisen ulottuvuuden kiemuroihin venäläisiä suostuteltiin monella suulla. Liisa Jaakonsaari harmitteli kokouksen jälkeen, että Venäjä käytti energiaa PN-jäsenyydestä puhumiseen, kun olisi ollut aika paneutua pohjoisen politiikkaan.
"Jotenkin epäajankohtainen ehdotus", hän kommentoi.
Venäjän parlamentin ylähuoneen varapuhemies Mihail Nikolajev ja parlamentaarikko Gennadi Khripel esittivät molemmat omissa puheenvuoroissaan Venäjän mukaantuloa Pohjoismaiden neuvostoon.
Ojala on ennenkin kuullut Nikolajevin esittävän Venäjän jäsenyyttä PN:ssä, mutta silti hän oli yllättänyt Oulussa tehdystä esityksestä. PN:n laajentuminen on ollut esillä myös taannoin, kun Baltian maat halusivat mukaan.
"Sekin on torjuttu, koska pohjoismainen sopimus on solmittu viiden pohjoismaan hallitusten kesken. Silloin eivät parlamentaarikot voi laajentaa piiriä", Ojala selvitti.
Nikolajev ja Khripel peräsivät kotimaalleen kumppanin asemaa myös eri yhteistyöfoorumeissa EU:n jäsenmaiden ja pohjoismaiden kanssa.
"Me haluaisimme oikeuden äänestää, tehdä ehdotuksia, eikä vain seurata sivusta", Khripel sanoi. Hän vakuutti, että Venäjä on luotettava kumppani Suomelle ja Euroopalle.
Ei savua ilman tulta
Ihan syyttä suotta eivät venäläisparlamentaarikot nurisseet asemastaan ainakaan pohjoisen ulottuvuuden suhteen. Ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Liisa Jaakonsaari myönsi, että pohjoisen ulottuvuuden politiikka on epäonnistunut siinä, ettei Venäjä ole kokenut sitä omakseen.
"Venäjä on katsonut, että se ei ole kumppani, vaan politiikan kohde."
Hän vakuutti, että Venäjä on pohjoisen ulottuvuuden olennainen kumppani. "Meitä kannustaa se tosiasia, että presidentti Putin on hiljattain vahvistanut tukensa pohjoisen politiikalle", Jaakonsaari sanoi.
Muitakin ongelmia Jaakonsaari myönsi PU:lla olevan. Pahimmasta päästä on useimpien EU-maiden aidon mielenkiinnon puute. Se mielletään yhä Suomen omana juttuna, vaikka PU on unionin yhteistä politiikkaa.
Jaakonsaari uskoo, että pohjoinen ulottuvuus otettaisiin tosissaan, jos sen hyödyllisyys kuultaisiin Venäjän suusta.
Komissio idean takana
Venäjän tasaveroisuutta EU:n pohjoisen ulottuvuuden politiikassa korosti myös Euroopan komission Suomen edustuston päällikkö Reijo Kemppinen.
Hänen mukaansa komissio pitää erityisen tärkeänä, että pohjoista politiikkaa kehitetään, kun toisen toimintaohjelman määräaika umpeutuu vuonna 2006.
Kemppinen kehui PU:n kehitystä hämmästyttävän nopeaksi. "Se on kasvanut yhtä jalkaa Venäjä-politiikan kasvun kanssa. Etenkin ympäristökumppanuus on kasvanut."
Pohjoista ulottuvuutta ei tule Kemppisen mielestä pelkistää jäykäksi määräaikaiseksi projektiksi, vaan sille on saatava poliittinen ja operatiivinen kehys, jolla Venäjä-politiikkaa pannaan toimeen.
"Yhteinen poliittinen julistus ja asiakirja olisi hyvä saada."
Pohjoisen ulottuvuuden yksikön johtaja, Maimo Henriksson ulkoministeriöstä varoitteli väheksymästä PU:ta. "Se on ollut menestyksekäs."
Hänen mielestään myös komission rooli on ollut paljon vahvempi kuin esimerkiksi europarlamentaarikko Piia-Noora Kauppi puheenvuorossaan epäili.
Asmun Kristoffersen Norjasta piti pohjoista ulottuvuutta erittäin tärkeänä Norjalle. Arktinen alue on hänen mielestään tärkein alue koko planeetalla.
Euroopan toisella laidalla elävä turkkilainen Aydin Dumanoglu oli samoilla linjoilla. "Pohjoinen ulottuvuus tuo rikkautta Euroopalle", hän sanoi. Venäjä on Dumanoglun mielestä olennainen osa Eurooppaa, vaikka sillä on laajoja alueita myös idässä.
Oulun seminaariin otti osaa yli sata parlamentaarikkoa unionin jäsenmaista, Venäjältä, Turkista, Norjasta, Kanadasta ja Romaniasta.
Seminaarin pääpaino oli pantu EU-maiden ja Venäjän väliseen keskusteluun, koska EU näkee erityisen tärkeäksi integroida Venäjä mukaan pohjoisen politiikkaan.