Hämmennys Suomen mahdollisen liittoutumisen osalta jatkuu. Juuri kun asioita tarkkaan seuraavat olivat totuttautumassa ajatukseen, että Suomi päätyy jatkamaan turvallisuuspoliittisessa selonteossa liittoutumattomuuspolitiikkaansa, puhemies Paavo Lipponen tuli ja täräytti julki toisenlaisen vision. Lipponen sanoi saksalaislehden haastattelussa hiljattain, että Suomen liittyminen Natoon on "vain ajan kysymys".
Ilmaisu on vahva. Ajan kysymys tarkoittaa yleisen kielenkäytön mukaan sitä, että jokin asia on huulilla ja että jotain voi tapahtua koska tahansa. Ajan kysymyksestä ei ole tapana puhua silloin, jos joku asia tapahtuu hamassa tulevaisuudessa. Suomi saattaa siis liittyä Natoon nopeammin kuin yleisesti on otaksuttu, jos Lipposen puheet otetaan kirjaimellisesti.
Lipponen vahvisti vielä televisiossa sanomansa ja totesi, että se on hänen arvionsa asiasta. Tosin hän muistutti heti perään kansan mielipiteestä. Sekin vaikuttaa asiaan, eikä sitä voi sivuuttaa.
SDP:n puheenjohtaja esitti vuosi sitten näihin aikoihin vaalien alla arvion, ettei Suomi liity Natoon tällä vaalikaudella. Ehkäpä Lipponen ei muistanut enää saksalaislehden haastattelussa vaalien aluspuheitaan - tai sitten hänen arvionsa on muuttunut. Kolmas vaihtoehto on, että Nato-jäsenyyteen myötäsukaisesti suhtautuva Lipponen vain yrittää pehmittää puheillaan presidentti Tarja Halosta, pääministeri Matti Vanhasta sekä ulkoministeri Erkki Tuomiojaa, joista jokaisen on nähty suhtautuvan penseästi liittoutumiseen. Halonen ja Tuomioja ovat ilmaisseet sen melko suoraan, vaikka eivät ole sanoneetkaan ei Suomen jäsenyydelle Natossa. Maan johto haluaa pitää Nato-oven avoimena.
Näissä oloissa ei ole ihme, jos ulkomailla ei aina ymmärretä Suomen johdon ulkopoliittisia aivoituksia. Sitä on vaikea tajuta kotimaassakin. Jos yhtenäistä linjaa ei ole maan korkeiden päättäjien keskuudessa sen paremmin EU:sta kuin turvallisuuspolitiikastakaan, voi todellakin kysyä, mihin Suomi menee. Lipposen Berliinin-vierailun yhteydessä saksalaislehdissä esiintyi kirjoituksia, joissa korostui hämmennys Suomen EU-linjaa kohtaan. Sen epäiltiin muuttuneen, kun Lipposen tilalle pääministeriksi tuli Matti Vanhanen. Samaa on epäilty Suomessakin.
Turhista kysymyksistä päästäisiin eroon, jos linja määriteltäisiin ymmärrettävästi ja tajuttavasti ja siitä pidettäisiin kiinni. Sitä ei voida kuitenkaan tehdä, kun poliittisen eliitin keskuudessa ei ole kirkasta näkemystä sen paremmin Suomen paikasta EU:ssa kuin Natossakaan. Päättäjille tuottaa vaikeuksia sopia edes siitä, milloin Suomen turvallisuuspoliittisesta linjasta päätetään.
paakirjoitus@kaleva.fi