Slubice Euroopan Unioniin meno hämmentää puolalaisen Slubicen asukkaita. Työttömyys ja huoli jokapäiväisestä leivästä on lähempänä ihmisten arkea kuin suurpolitiikka. Näppituntumalla EU jakaa pikkukaupunkilaisten mielipiteet kahtia.
"Pistäisivät päinvastoin rajat kunnolla tukkoon rosvoilta ja halpatyöläisiltä", murahti saksalainen taksikuski matkalla Frankfurt Oderin rautatieasemalta Puolan rajanylityspaikalle.
Saksan puolella itärajan pinnassa epäluulot EU:n laajenemista kohtaan ovat juurtuneet syvälle. Rajan ylittävällä Oder-joen sillalla kulkijaa kohtasi tuttu tunnelma. Vastaan taivalsi joukoittain saksalaisia muovikassit täynnä halpoja makkaroita, juustoja, tupakkaa ja merkkivaatteita. Omenia ja tatteja kaupustelevat puolalaismummot ja -papat yrittivät vielä tienata voita leivän päälle.
Verkkaisesti virtaava Oder erotti yhä selvästi kaksi maailmaa. 12 vuotta yhdistyneessä Saksassa näkyi Frankfurt Oderin siistiksi kunnostetuissa katunäkymissä. Naapurissa Slubicessa aika oli pysähtynyt jonnekin vuosien taakse, vaikka kaupunki elää puolalaisittain kohtuullisen hyvin saksalaisten ostosturistien vuoksi.
Slubicessa vaikutti siltä, että Euroopan Unioni hetkautti vain harvoja. Yhdistymishuumasta oli ainakin paha puhua.
Kantaa ottaneiden kaupunkilaisten mielipiteet EU:sta jakautuivat kutakuinkin kahtia 30 ihmisen pikaotoksessa eilen keskiviikkona. Nuoret innostuivat liittymisestä herkästi, mutta eläkeläiset vieroksuivat asiaa.
Kannattajat odottivat rajojen avautumista ja Brysselin rahaa Puolan kunnostamiseen. Vastustajat sen sijaan halusivat säilyttää oman valuutan, zlotyn ja puolustaa kansallisia arvoja.
"Ihmiset ajattelevat enemmän omia arkipäiväisiä ongelmiaan. Moni on niin kiinni henkilökohtaisissa asioissa, kuten rahan riittämiseen tavalliseen elämiseen", tuumi insinööriksi opiskeleva Tomasz Wisniewski.
"Eikä kukaan oikein tiedä mitä liittymisestä seuraa. Ihmiset pelkäävät, että nyt pelataan propagandalla ja politiikalla."
Tomasz itse kannattaa lämpimästi Puolan liittymistä Unioniin. Häntä arveluttaa silti epätietoisuus siirtymäaikataulusta.
"Hyödymme varmasti yhdentyneestä Euroopasta ja sitä paremmin mitä nopeammin tasa-arvoisena jäsenenä", hän painotti.
Nelikuukautista Olivia tytärtään ulkoiluttanut työtön muurari Piotr Bockowski sanoi häipyvänsä liittymisen jälkeen jonnekin Oderin toiselle puolelle.
"Suunnistaisin heti Saksaan, Hollantiin tai Englantiin, koska täällä ei ole töistä toivoa."
Bockowskin mielestä yksi raha ja Eurooppa sekä yhteiset ongelmat ovat kuvio, jolla Puolassakin alkavat asiat luistamaan.
"Emme pysty korjaamaan rempallaan olevia katuja ja taloja omin voimin. Tarvitsemme siihen Brysselin tukea. Hinnat ovat kallistuneet yli eläkeläisten sietokyvyn. Ehkä euro katkaisee senkin kierteen", Bockowski laski.
Kemikalipuotia pitävät Jolanta Jastrzas ja Ewa Szewczyk kauhistuivat ajatuksesta, että rajat avataan lännen rahakkaille suurille firmoille. Heidän mukaansa Slubicen pikkuyrittäjät eivät kestäisi kilpailua.
"Kiitos ei EU:lle. Yrittäminen on vaikeutunut täällä jo muutenkin viime vuosina. Länsimarkettien tulo tappaisi loput paikalliset kaupat", naiset torjuivat.