Eduskunta on Suomen korkein valtioelin, josta julkisuuteen eri tavoin välittyvällä kuvalla on suuri merkitys. Julkikuvaa muokkaavat eduskunnan toiminnasta raportoivat tiedotusvälineet. Se ei läheskään aina vastaa sitä kuvaa, jonka eduskunta haluaisi antaa itsestään. Eduskunnan virallista kuvaa rakentavat kansanedustajat sekä talon virkamiehet ja tiedottajat.
Kansanedustajat ovat usein tyytymättömiä omaan julkisuuskuvaansa. Ei ole kuitenkaan peilin vika, jos naama on vino. Kohu nousee ja parlamentin arvovalta laskee eduskunnan omien, ei tiedotusvälineiden ja tiedotuksen, tekemisten takia.
Poliittiset puolueet ovat kiinnostuneita avautuvista viroista, joiden täytössä puolueen jäsenkirjalla tai puoluetta lähellä olemisella on oma painonsa. Onneksi takana päin ovat ajat, jolloin tärkein ja jopa ainoa valintakriteeri oli jäsenkirjan väri eikä ammattitaito.
Eduskunnan tiedotuspäällikön virka kiinnostaa luonnollisesti puolueita. Virka odottaa uutta haltijaansa, koska pitkäaikainen tiedotuspäällikkö on jäänyt eläkkeelle. Kaikilla kolmella suurimmalla puolueella on pelissä nimikkoehdokkaansa.
Eduskunnan virkojen täyttöprosesseista tulee monesti niiden poliittisuuden takia arvottomia näytelmiä, jotka saavat runsaasti ansaitsematonta julkisuutta. Ilmassa on enteitä, ettei tiedotuspäällikön valintakaan suju kommervenkeittä. Se on vahinko. Kansalaiset kokevat herkästi ja varsinkin vaalien alla virkapaikkojen kahminnan poliittisesti kähminnäksi, joka ei ainakaan paranna politiikan ja eduskunnan julkisuuskuvaa.
Eduskuntaa koskevan tiedottamisen on oltava erityisen tasapainoista ja punnittua. Tavoite on varmasti helpompi saavuttaa ilman poliittisia rasitteita. Näistä syistä ja myös eduskunnan arvovallan kannalta on perusteltua, että tiedotuspäällikön valinnassa ensimmäinen kriteeri on ammattitaito.
Jäsenkirja ei voi olla valinnan este, mutta se ei saa olla myöskään valinnan ehto. Tiedottaminen on sitä luotettavampaa, mitä vähemmän siitä vastaavalla on poliittisia intohimoja.
Kun eduskunnalle tuottaa vaikeuksia sopia tiedotuspäälliköstä, sitä suurempi syy on valita tehtävään tiedotuksen epäpoliittinen ammattilainen. Voi olla kuitenkin liikaa pyydetty, että eduskunta päätyisi tällaiseen ratkaisuun. Se ei sovi puolueiden luonnollisen vallantavoittelun logiikkaan.
Jos niin onnellisesti kuitenkin kävisi, samalla kannattaa harkita eduskuntaryhmien taannoin tyrmäämän tiedotusjohtajasuunnitelman elvytystä. Tällä hetkellä eduskunnan tieto- ja viestintäyksikköä vetää sivutoimisesti eduskunnan kirjaston johtaja. O.t.o -ratkaisu ei ole kestävä. Tärkeän instituution täysitehoinen viestintä on niin vaativaa, että siihen pitää voida keskittyä täysillä. Samaten tiedotuksesta vastaava voi toimia tehokkaasti vain, jos hän on suoraan korkeimman johdon alainen.
paakirjoitus@kaleva.fi