Uhanalaisen järvilohen kannan turvaamiseksi on laadittu järvilohistrategia. Strategiaan on koottu toimenpiteet, joiden avulla järvilohikanta säilytetään perinnöllisesti monimuotoisena, elinkelpoisena ja kalastettavana. Järvilohityöryhmä luovutti strategian maa- ja metsätalousministeri Juha Korkeaojalle perjantaina.
Euroopan unionin alueella alkuperäisiä järvilohikantoja on vain Suomessa Saimaalla ja Ruotsissa Vänernillä. Suomessa voimalaitosten rakentaminen vaikutti järvilohikantojen tuhoutumiseen. Pielisen järvilohikanta menetettiin 1960-luvulla, kun Lieksankosken voimalaitos rakennettiin. Saimaan järvilohikannan säilyminen on ollut vesiviljelyn ja istutusten varassa.
Järvilohen säilyttämisen kannalta keskeistä on huolehtia laadukkaasta ja luotettavasta kalanviljelystä, aikaansaada luonnon pienpoikastuotantoa koskialueilla sekä järjestää kalastus kestävällä tavalla, jotta poikasvaellus- ja järvivaiheen elinkierto varmistuu ja kudulle nousu onnistuu. Pitkän aikavälin tavoitteena on järvilohen palautuminen luontaiseen elinkiertoon.
Strategian mukaan järvilohen perimän monimuotoisuutta täydentävää poikastuotantoa tulisi tehostaa luonnollisessa ympäristössä Ala-Koitajoella ja Pielisjoen alaosan koskissa. Tämä edellyttää virtaaman lisäystä Ala-Koitajokeen.
Työryhmä esittää viljelyssä olevien emokalastojen uusimista vuosittain järvivaellukselta palaavien emojen mädistä ja maidista. Tavoitteena on 50+50 emokalaa, jolloin minimimäärä saadaan turvattua ja luonnonkaloja voidaan siirtää kutemaan Ala-Koitajokeen tai niitä voidaan käyttää muihin kannan ylläpitoa tukeviin tarkoituksiin.
Pielisjokeen pitäisi istuttaa vuosittain alkuperältään ja viljelyhistorialtaan tunnettuja ja mahdollisimman elinkelpoisia vaelluspoikasia korvaamaan menetettyä luonnontuotantoa. Strategia määrittelee riittäväksi määräksi noin 100 000 kaksivuotiasta poikasta vuosittain. Nykyinen taso on 86 000 poikasta vuodessa.
Kalastus pitäisi strategian mukaan järjestää Suur-Saimaalla Ala-Koitajoelta Lappeenrantaan kalastusalueittain järvilohen vaellus- ja syönnösalueilla kalastuskuolevuuden pienentämiseksi.
Strategian toteutus vaatii muun muassa ajanmukaistettuja velvoitemaksuja voimayhtiöiltä hoitokuluihin ja virtaaman lisäyksen aiheuttamiin kustannuksiin. Viranomaisten ja kalastusalueiden tulee parantaa emokalapyynnin tuloksellisuutta kalanviljelyssä sekä kalastuksen valvontaa.