Järvien happitilanne on Pohjois-Pohjanmaalla tavanomaista heikompi.
Aikaisen jäätymisen ja alhaisten vedenkorkeuksien happitilannetta heikentävä vaikutus on näkyvissä erityisesti matalissa ja rehevissä järvissä, jotka tavallisestikin ovat alttiita hapen vähenemiselle talviaikana.
Tänä talvena myös muissa järvissä ja paikoin myös jokivesissä happitilanne on tavanomaista heikompi.
Happitilannetta on selvitetty tammikuun lopun ja helmikuun alun aikana Pohjois-Pohjanmaalla 18 järvessä. Tutkituista järvistä 11:ssä hapen pitoisuus oli alle viisi milligrammaa litrassa.
Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen seurannassa todettiin, että Pudasjärven Aittojärvestä happi oli kulunut loppuun.
Myös Ylikiimingin Vepsänjärvessä ja Pudasjärven Sarajärvessä happitilanne oli heikko. Happipitoisuudet olivat näissä järvissä vain 0,6 milligrammaa litraa kohti ja kalakuolemia saattaa esiintyä.
Oulun Niilesjärvessä, Utajärven Sanginjärvessä ja Pudasjärven Panumajärvessä happea oli 1-2 mg/l.
Muhoksen Pirttijärvessä, Utajärven Ahmasjärvessä, Yli-Kiimingin Iso-Vuotungissa, Muhoksen Tulijärvessä sekä Pudasjärven Ruuhijärvessä happen pitoisuudet olivat 2-5 mg/l.
Kevättalven aikana hapen pitoisuus todennäköisesti laskee näissä järvissä kalaston kannalta haitallisen alhaiseksi ja osassa järvistä hapettomuuden aiheuttamia kalakuolemia saattaa esiintyä.
Joulukuussa 2002 ja aiemmin tammikuussa otettujen näytteiden perusteella tiedetään, että happitilanne on erittäin heikko myös Haapaveden Ainalijärvessä, Osmankijärvessä ja Korkattijärvessä, Ylikiimingin Karahkanjärvessä ja Jolosjärvessä, Kempeleen Mourunkijärvessä, Kuivaniemen Oijärvessä, Nivalan Erkkisjärvessä, Pyhäjärven Lohvanjärvessä ja Komujärvessä sekä Haapajärven Kuonan altaassa.
Joulu-tammikuussa näissä järvissä oli happea jäljellä alle viisi milligrammaa litrassa.
Oulunsalon Papinjärvessä hapen pitoisuus oli helmikuun alussa 5,6 mg/l.
Haapaveden Isossa ja Pienessä Vatjusjärvessä happea oli pintavedessä vielä kohtuullisesti, noin 6-8 mg/l. Pohjan tuntumassa vesi oli molemmissa järvissä lähes hapetonta.
Ylikiimingin Vasamossa hapen pitoisuus oli noin 8 mg/l. Näissä järvissä hapen vähentyminen heikentää kalojen viihtyvyyttä, mutta hapen puutteen aiheuttamia kalakuolemia tuskin esiintyy.
Seurannan järvistä paras tilanne oli Haukiputaan Iso-Viitajärvessä ja Oulun Hiukkavaaran Valkeisjärvessä. Näissä järvissä happea oli pintavedessä 8-10 mg/l ja pohjallakin vielä noin 3 mg/l.
Kuivaniemen Särkijärvessä happea oli pintavedessä runsaasti (noin 10 mg/l), mutta pohjalta happi oli kulunut lähes loppuun.
Järvien ohella myös joet kärsivät tänä talvena veden vähyydestä ja myös jokivesissä on havaittu poikkeuksellisen alhaisia happipitoisuuksia.
Viime vuoden lopulla joulukuussa Liminganlahteen laskevan Temmesjoen alaosalla hapen pitoisuus oli 4,2 mg/l ja helmikuu alkupuolella vain 3,9 mg/l.
Jokivesissä happitilanne on yleensä hyvä, sillä virtaava vesi hapettuu koski- ja sulapaikoissa. Temmesjoella happitilanne heikkenee joka vuosi talvella melko voimakkaasti, mutta yleensä hapen määrä on ollut alhaisimmillaankin 5-6 mg/l.
Pohjois-Pohjanmaan järvillä heikon happitilanteen seurauksena mahdollisesti tapahtuneista kalakuolemista on tullut ympäristökeskukseen vain yksittäisiä ilmoituksia.
Kuolleita kaloja on havaittu ainakin Pyhäjärven Komujärvellä. Utajärven Sanginjärvellä on havaittu kalojen pakkautuvan avantoihin ja sulapaikoille.