TT ajaa tuoreessa globalisaatioraportissaan suuria muutoksia yhteiskuntaan ja työmarkkinoille. Muutosta on helppo vaatia, mutta demokratian suuri ongelma on, miten saada se aikaan.
Keskiviikkona julkaistu Teollisuuden ja työnantajien keskusliiton raportti liittyy elimellisesti Matti Vanhasen hallituksessa valmisteilla olevaan, koko Suomea käsittelevään globalisaatiostrategiaan. Teollisuus on nyt esittänyt oman käsityksensä siitä, mitä pitäisi tehdä, jotta Suomi voisi menestyä myös jatkossa ja teollisuus pärjäisi kansainvälisessä kilpailussa.
Teollisuuden ja Suomen menestys kulkevat käsi kädessä. Ilman vahvaa ja menestyvää teollisuutta koko Suomen tulevaisuus näyttää synkältä.
TT:n reseptit ovat yllätyksettömiä. Teollisuuden mielestä suurimmat muutostarpeet liittyvät palkanmuodostukseen, verotukseen, tulonsiirtoihin sekä muuhun sosiaaliturvaan. TT on pyörittänyt samaa levyä vuosikaudet ilman, että mitään olennaista olisi tapahtunut, ja on hyvin epävarmaa, tapahtuuko mitään merkittävää tämänkään jälkeen.
Kun TT:n raportin ehdotukset ovat enimmäkseen vanhan toistoa, joskin silti tärkeitä ja olennaisia asioita, strategian yhdeksi kiintoisaksi näkökulmaksi nouseekin siinä esitetty kolmihaarainen muutosvisio. TT:n mielestä Suomen tarvitsema muutos kaikilla keskeisillä politiikkalohkoilla on mahdollista toteuttaa kriisin kautta tai yhteisymmärryksessä sopien.
Kolmas vaihtoehto on, ettei tehdä mitään, mutta se on huonoin tie ja johtaa kilpailukyvyn menetykseen, minkä seurauksena Suomi häviää globalisaatiokehityksessä. Silti se saattaa olla hyvin mahdollinen, ehkä jopa todennäköinenkin tie maan nykyisessä poliittisessa ja työmarkkinapoliittisessa asenneilmastossa. Näin voi ainakin ennustaa Suomen omien kokemusten perusteella.
Demokratiassa on äärimmäisen vaikeaa saada läpi suuria rakenteellisia uudistuksia. Se nähtiin Suomessa laman aikana. Esko Ahon hallituksen aikomat uudistukset estettiin yleislakkouhkauksilla. Niin kävi myös Paavo Lipposen ensimmäiselle hallitukselle heti taipaleensa alussa.
Viime aikoina sama vastarintakuvio on toistunut Saksassa, jossa sosiaalidemokraattinen pääministeri on ajautunut uudistuspolitiikkansa takia suuriin vaikeuksiin ammattiyhdistysliikkeen kanssa. Ei auttanut, vaikka Schröder luopui puoluejohtajan tehtävästä voidakseen jatkaa uudistuksiaan. Saksan eräät ammattiliitot järjestivät äskettäin näyttäviä mielenosoituksia Schröderin uudistuksia vastaan.
Demokratian perusongelma on siinä, etteivät ihmiset halua kuunnella niitä profeettoja ja totuuden puhujia, jotka kertovat, että meidän on viisasta tehdä itse hyvän sään aikana korjausliikkeitä, jotka kirpaisevat mutta jotka ovat järkeviä ja vastaavat omaa etuamme. Muutosvastarinta on erityisen sinnikästä silloin, kun pitää tinkiä saavutetuista eduista. Tämä on nähty monesti juuri työmarkkinoilla. Inflaatiokierrettä ei pystytty katkaisemaan kertaakaan muuten kuin kriisin avulla, devalvoimalla. Sopiminen oli mahdotonta.
Euron aikana devalvaatio ei tuo enää pelastusta, joten globalisaatiosta tuleva paine on nyt kovempi kuin markkakaudella. Jollemme tee mitään, Kiina-ilmiö vain voimistuu. Vanhasen hallitus on pantu paljon haltijaksi, mutta sekin joutuu levittämään kätensä, jos suomalaiset heittäytyvät joukolla poikkiteloin. Demokratia on hyvä järjestelmä, mutta sen avulla on myös liian helppo painaa jarrua ja ajautua kohti kriisiä.