Kuntauudistus on loppuvaalikauden tärkein hanke. Aikataulusta on pidettävä kiinni, ettei hanke jää vaalitaistelun jalkoihin.
Suomen lähivuosien tärkeimpiin ratkaisuihin kuuluva kunta- ja palvelurakenneuudistus nousi odotetusti pääosaan, kun eduskunta käsitteli torstaina pääministeri Matti Vanhasen ilmoitusta vaalikauden viimeisen vuoden politiikasta. Perusasetelma oli, että hallitus Vanhasen suulla vakuutti kuntauudistuslain etenevän sovitussa aikataulussa ja että oppositiosta erityisesti kokoomus epäili hallituksen yhteistyökyvyn ja rohkeuden loppuvan kesken.
Muutoin sisäpolitiikassa aletaan valmistautua jo ensi vuoden maaliskuun eduskuntavaaleihin. Presidentinvaalin tulos toi sähköä keskustan tappion takia hallituspolitiikkaan, ja se voi heijastua hallituksen lopputaipaleeseen. Tämä on luonnollista, mutta vaalikuume olisi hyvä pitää siedettävissä lukemissa.
Hallituspuolueiden eduskuntaryhmistä varsinkin keskustalle radikaali puuttuminen kunta- ja palvelurakenteeseen on vaikea pala. Puolueessa elätellään toivoa, että tuleva puitelaki olisi mahdollisimman väljä. Pakkoliitoksia ryhmä vastustaa jyrkästi ja katsoo, ettei yksi ainoa kuntien yhdistymisen ja yhteistyön malli voi toimia.
Kuntauudistukseen keskustassa liittyvät paineet näyttävät kasvavan samaan aikaan kun puoluejohtoa on vaadittu ryhdistäytymään kehnosti menneiden presidentinvaalien jälkeen. Ainakin vielä Vanhanen näyttää pitävän päänsä. Hän lupasi, että uudistuksen toimeenpanoa koskeva puitelaki tulee eduskuntaan viimeistään kesäkuussa. Tästä on pidettävä kiinni. Jos hanke viivästyy eduskunnan syyskaudelle, se jäisi eduskuntavaalikampanjan panttivangiksi.
Aivan oikein Vanhanen huomautti, ehkäpä eniten omilleen puhuen, ettei valmisteluajan venytys välttämättä takaisi tuloksia. Mikä pitkittyy, se helposti mutkistuu. Hän myös muistutti koko uudistuksen lähtökohdista: Suomen väestö ikääntyy nopeimmin koko Euroopassa, ja hankkeen tavoitteena on turvata palveluiden saatavuus ja kestävä rahoitus myös vastaisuudessa.
Kunta- ja palvelurakenneuudistusta ei yksinkertaisesti ole mahdollista kiertää. Jos sitä nyt lykättäisiin, se olisi varmuudella edessä jo muutaman vuoden päästä ja entistä kivuliaampana. Kunnista kuullaan varmasti koko kevään ja sen jälkeenkin kovaa arvostelua hallituksen aikomuksia kohtaan. Niitä arvioita pitää kuunnella, mutta hallituksen on kuitenkin kannettava vastuu kokonaisedusta. Kuntapäättäjät kantavat tulevista mullistuksista myös aitoa ja aiheellista huolta, mutta joskus kyse näyttää valitettavasti olevan myös paikallisten valta-asemien, jopa henkilökohtaisten etujen puolustuksesta.
Hallituksensa talous-, vero- ja työmarkkinapolitiikkaa Vanhanen luonnollisesti ylisti. Onkin totta, että viime kuukausina työllisyys on kehittynyt suotuisasti. Kausitasoitettujen lukujen mukaan Suomessa oli viime joulukuussa töissä 60 000 ihmistä enemmän kuin joulukuussa 2003. Vanhanen uskoi, että voidaan päästä jopa lähelle hallitusohjelman tärkeintä tavoitetta, 100 000 uuden työpaikan luomista hallituskauden aikana. Työllisyyden kasvusta on syytäkin iloita, mutta pääsy lähes tavoitteeseen ei ole vielä liian suuren riemun aihe.
Vanheneva Suomi tarvitsee pitemmän päälle erityisesti työllisyysasteen nostoa. Tuoreimman Tilastokeskuksen lukeman mukaan nyt ollaan vajaassa 68 prosentissa. Tyytyväisiä on syytä olla vasta, kun päästään selvästi yli 70:n. Se haaste jää seuraavalle hallitukselle.