Oulu
Vaikka talven selkä on jo aika päiviä sitten taittunut ja kevät tehnyt selvän niin luonnon- kuin tekojäistäkin, Jarno Alataloa jään polte ei ole jättänyt rauhaan.
Toissa kauden päätteeksi Oulun Luistinseurasta Ruotsin ykkösdivisioonan Katrineholmiin siirtynyt 28-vuotias jääpalloilija voisi vaikka saman tien hypätä kesän yli ensi talveen. Syy miehen intoon on selvä: viime kauden päätteeksi tapahtuneen Katrineholm SK:n sarjanousun myötä ensi kaudella Alataloa odottavat Ruotsin pääsarjan kovat ottelut.
Suomen jääpalloilun ainaiseen alennustilaan kyllästynyt OLS-kasvatti on nauttinut täysin siemauksin lajin länsinaapurissa saamasta arvostuksesta. Ruotsissa väkeä riittää katsomoihin ja lajin julkisuusarvo on aivan toista luokkaa kuin Suomessa.
"Lehdistö ja tavalliset kaduntallaajatkin ovat uskomattoman kiinnostuneita peleistä. Jääpallo on yhdessä naislentopallon kanssa pienen kaupungin ykkösasia, ja ensi kauden yleisökeskiarvoksi on veikkailtu pariatuhatta katsojaa. Katetut lämpökatsomot auttavat toki asiaa", Alatalo toteaa, ja luo pikaisen vilkaisun takanaan jököttäviin Raksilan tekojääkentän kolhoihin puukatsomoihin.
Alatalon elämä jääpalloammattilaisena ei ole kuitenkaan sujunut pelkästään onnellisten tähtien alla. Heti syksyllä mies sai harjoituksissa mailan silmäkulmaansa, johon ommeltiin kaksitoista tikkiä.
"Silloin olin jo vähällä pakata kassini, mutta säikähdyksellä siitä selvittiin. Sekään ei hirveästi ilahduttanut, kun paikallinen lehti toivoi minusta poislähteneen Rinat Samshutovin paikkaajaa. Mieshän on sentään Venäjän maajoukkuepelaaja ja yksi maailman parhaista hyökkääjistä", Alatalo taivastelee.
Vaikean alun jälkeen isokokoinen kärkimies paukutteli joukkueelleen kolmisenkymmentä maalia, ja oli Katrineholmin toiseksi tehokkain viimeistelijä. Erityisen hyvin yhteispeli sujui seuran toisen suomalaisvahvistuksen Iivo Wegeliuksen kanssa.
"Iivo on ollut todella suureksi avuksi niin kentällä kuin sen ulkopuolellakin. Muutenkin pelikaverit ovat ottaneet minut hyvin vastaan, eikä suomalaisuus taida enää olla Ruotsissa mikään kynnyskysymys", Alatalo naurahtaa.
Pelikentän ulkopuolella Alatalo panostaa teknikon opintoihinsa ja pänttää välillä ruotsin kieliopin koukeroita. Kotona miehen ruokavaliosta huolehtii Anna-Mari -avovaimo, joka on entinen fitness-urheilija.
"Tällä hetkellä elämä hymyilee, sillä voin keskittyä täysillä pelaamiseen, mutta samalla opiskella ammattiin ja oppia ruotsin kieltäkin. Ruotsissa lajia ja pelaajia arvostetaan, ja se lämmittää tietysti mieltä. Ainoa harmituksen aihe on se, etten lähtenyt sinne jo paljon aikaisemmin", Jarno Alatalo myhäilee.