Jarmo Korhonen kiittelee Maan tapa -kirjansa esipuheessa keskustapuoluetta siitä, että se ei valinnut häntä puoluesihteeriksi kesäkuun 2010 puoluekokouksessa. Selvänumeroinen häviö Timo Laaniselle mahdollisti sen, että vuodesta 2010 lähtien Korhosella on ollut mahdollisuus omistautua yhdelle intohimoistaan, poliittisen historian tutkimukselle.
Korhosen intohimo on viime vuosina kantanut hedelmää, sillä kahden vuoden sisällä mieheltä on ilmestynyt peräti kolme Suomen poliittista lähihistoriaa luotaavaa opusta. Eivätkä kirjat ole olleet mitään heppoisia pokkareita, vaan ohuimmassakin, aiemmin tänä vuonna ilmestyneessä Valtataistelu-teoksessa, on sivuja reilusti yli 600.
Vaaliraha-asioista Korhosella riittää kerrottavaa lähes 800 sivun verran. Massiivinen sivumäärä mahdollistaa sen, että Korhonen voi hyvinkin laveasti esitellä muun muassa telkien taakse joutuneen ystävänsä Arto Merisalon sähköpostikirjeenvaihtoa ja eri tiedotusvälineiden juttuja vaalirahasopasta.
Perusteellisuuden puutteesta Korhosta ei voi moittia, mutta myös ytimekkyys kuuluu historiantutkijan hyveisiin. Tässä suhteessa Korhosella on vielä paljon matkaa kansalliseen kärkikaartiin.