Jarkko Martikaisen keskiviikkona ilmestynyt kakkossoololevy kantaa nimeä Rakkaus. Se ilmentää jossain määrin Martikaisen huumorintajua.
- Pidän hauskana ajatuksena, että ihminen menee kauppaan ja sanoo, että haluaisin ostaa yhden Rakkauden, Martikainen hihittää.
Rakkaus on minimalistinen levy, tehty trubaduurimaisesti mies ja kitara -tyyliin. Levy vaatii kuulijaltaan keskittymistä musiikillisesti, sillä siitä puuttuu hakkaava neljä-neljäsosakomppi. Se oli tarkoituskin, Martikainen kertoo.
- Jo Mierolaisen puitteissa halusin tehdä jotain ilmavampaa ja akustissävyisempää, mutta jotenkin se karkasi käsistä, niin kuin taiteellinen prosessi yleensä. Siitä tulikin viljava ja monitahoinen. Ajattelin, että nyt olisi mielenkiintoisesta tehdä jotain hyvällä tavalla primitiivisempää ja suoraviivaisempaa, ja niukempaa.
Martikaisen mukaan Rakkauden laulut eivät kestä muuta kuin minimalistista käsittelytapaa.
- Oli ankara pyrkimys siihen. Sovituksiin pyrin tosin saamaan väriä, niin että musiikki sävyttyisi rikkaammin. Halusin kuitenkin pitää levyn pienimuotoisena ja jopa hauraana. Tuntui siltä, että osa lauluista ei kestä mitään muuta tapaa.
Grand old lady mukana
Myös levyn miksauksessa Martikainen pyrki siihen, että laulaja ja soittajat olisivat läsnä eivätkä " jossain kaukaisuudessa, josta huhuillaan vastaanottajalle".
- Ettei oltaisi vastarannalla, vaan tultaisiin siihen liki.
Levyllä on mukana mielenkiintoisia muusikoita, esimerkiksi Pirjo Bergström. Hän oli ensimmäinen, johon Martikainen otti yhteyttä levynteon alkuvaiheissa. Martikainen kertoo pohtineensa, kuinka erilaiset musiikkikulttuurit voisivat kohdata, mitä "tuollainen grand old lady voisi tuoda siihen lisää".
- Kun lähtee merta edemmäs kalaan koko projektin kanssa, voi hakea ne kumppanit, ei heti naapuripöydästä, vaan toiselta puolelta kaupunkia.
Suoraa kerrontaa
- Mietin pirun pitkään sitä, mitkä biisit pitäisi laittaa levykokonaisuuteen ja mihin järjestykseen, koska levyn pulssi on aika mietiskelevä. Aika vähän tässä on sellaista "kädet ylös ja yhteislaulua" -tyyppistä musiikkia, Martikainen pohtii.
Hän kertoo, että vanhetessaan laulujen tekemiseen alkaa suhtautua eri tavoin.
- Ei ole kovin hyvä katsoa menneeseen toistaakseen sitä menneisyyttä. 35-vuotiaana on niin kovin erilainen ihminen kuin 25-vuotiaana. Mietin sitä, että millaisia lauluja haluaisin itse itseltäni kuulla.
Martikaiselle itselleen levyn avainbiisejä ovat nimibiisi Rakkaus sekä Myrsky-kappale, eeppisimmät, jotka edustavat hänen mukaansa suoraa kerrontaa. Hänen mukaansa myös avauskappale Jos mulla menisi huonosti on tärkeä, koska se kertoo tarinan arkisesti. Biisi pohtii sitä, kuka on oikea ystävä ja kuka vain tuttava.
- Mietin, voiko siitä kirjoittaa laulun, joka ei olisi puhkianalyyttinen, tympeä ja paperinmakuinen, vaan voisiko siitä kirjoittaa laulun, joka on verevä ja mielenkiintoinen.
Ikääntyminen on tuonut mukanaan rohkeuden, joka vaaditaan suoraan puhumiseen laulujen teksteissä, Martikainen katsoo.
- Olen miettinyt, mikä omassa tekijyydessäni voisi olla pielessä, mistä voisin itseäni kritisoida. Ehkä siitä, että välillä tekemisen prosessissa, erityisesti teksteissä, kadottaa ajatuksen ja aiheensa. Jälkeenpäin on harmillista huomata, että eihän tämä kerro yhtään siitä, mitä halusin sanoa.
- Huonoimmillaan kielellä leikkiminen muuttuu vain sarjaksi tavuja. Haluaisin rakentaa sillan itseni ja kuulijan välille, ja silloin suoran puheen puhuminen on parempi tapa, jos haluaa kommunikoida, Martikainen sanoo.