Millään valistuskampanjalla ei voida vähentää autoilun ympäristövaikutuksia yhtä paljon kuin laskemalla vähäpäästöisten autojen verotusta. Hallitus teki hienosti välttämättömyydestä hyveen.
Marraskuun 1. päivänä hallituksen jäsenet ovat viime vuosina olleet yleensä tiukassa siilipuolustuksessa. Tuona päivänä on julkistettu edellisvuoden verotustiedot, ja niiden perusteella ministereiltä on tiukattu valtionyhtiöiden pomojen palkitsemisjärjestelmien mielekkyyttä sekä perätty näkemyksiä muidenkin isokenkäisten jättitulojen oikeudenmukaisuudesta.
Oiva taktinen veto oli tänä vuonna se, että hallitus marssikin pääministerin ja valtiovarainministerin voimin kertomaan tavallista kansaa koskevan ilosanoman: autoilun verotus kevenee. Kun ajattelee, mikä verotuksen osa-alue ihmisiä on vuosien ajan erityisesti rieponut, oikeammasta narusta ei olisi voinut vetää. Moni veroalamainen unohti Fortumin Liliuksen osakepalkkiot, kun mielessä alkoi väikkyä mahdollisuus hankkia uusi menopeli aiempaa selvästi edullisemmin.
Mistään jalomielisyydestä hallitusta ei kuitenkaan kannata kiittää. Henkilöautoja koskeva veropäätös tehtiin taas kerran pakon edessä. Ei siis siksi, että kansalaiset ajelevat mieluummin uusilla kuin vanhoilla autoilla, vaan siksi, että Suomen on muiden maiden tavoin pakko pudottaa liikenteen hiilidioksidipäästöjä. Nyt vain kävi niin onnellisesti, että hallituksen asettamat ympäristötavoitteet ja autoilijoiden toiveet kohtasivat. Epäilemättä myös suuri osa autoilijoistakin haluaa ajaa ympäristöä säästävämmin. Uudistus on heille sitä mieluisampi.
Hallituksen uusissa autoverolinjauksissa ei ole varsinaisia yllätyksiä. Osattiin odottaakin, että vähemmän polttoainetta kuluttavia eli vähemmän ympäristöä rasittavia autoja suositaan, samoin dieselillä kulkevia autoja, jotka nykyään ovat bensiinillä käyviä vähäpäästöisempiä. Kun dieselillä kulkevan perheauton vero putoaa 3 000-4 000 euroa, on selvää, että juuri näitä ajoneuvoja ilmaantuu Suomen teille lähivuosina rutkasti lisää.
Muutosta vauhdittaa myös uudistuksen toinen osa, käyttömaksuna tunnetun vuotuisen ajoneuvoveron porrastus päästöjen mukaan vuodesta 2010 alkaen. Siihen hallituksen rohkeus ei kuitenkaan riittänyt, että haudattu olisi myös dieselverona tunnettu käyttövoimavero. Aivan samat ympäristösyyt olisivat senkin poistoa puoltaneet.
Auto- ja ajoneuvoverotuksen uudistukset aiheuttavat myös sellaisia seurannaisvaikutuksia, jotka eivät suoraan kytkeydy ympäristöön ja valtion verotuloihin. Yksi liittyy liikenneturvallisuuteen, sillä kevyissä autoissa matkustajien suoja on törmäystilanteissa heikompi kuin raskaissa. Auton kokoon liittyvää turvallisuuden heikennystä toivottavasti kompensoi se, että uusissa autoissa turvavarusteet ovat kaikkiaan paremmat kuin vanhoissa.
Käyttömaksuun liittyvällä uudistuksella on puolestaan sosiaalisesti kiusallinen seuraus: lähivuosina käynee niin, että nimenomaan köyhät, siis ne joilla ei ole varaa uusiin vähäpäästöisiin autoihin, maksavat vanhoista menopeleistään kovimmat käyttömaksut.
Eikä valtiovarainministeriö olisi oma itsensä, ellei se olisi saman tien tiedotteissaan varoittanut, että älkää nyt liikaa innostuko: jos valtion verotulot alkavat vähentyä liikaa, valtiontaloudellisista syistä autoilun verotusta voidaan joutua kiristämään. Onneksi ministeriön vero-osastolla on oltu ennenkin huonoja ennustajia. Ei käytettyjen tuontiautojen verotuksen kevennyskään muutama vuosi sitten vähentänyt vaan lisäsi valtion verotuloja.