Ministeritrio ajoi läpi kohtuullisen miinaratkaisun. Jalkaväkimiinat hävitetään samalla kun käyttöön otetaan korvaavat järjestelmät.
Hallituksen ja tasavallan presidentin välejä hiertänyt kiista jalkaväkimiinoista on ohi. Suomi liittyy Ottawan sopimukseen 2012, ja miinoista luovutaan vuoteen 2016 mennessä. Päätös sisältyy puolustusselontekoon, joka annetaan eduskunnalle kahden viikon päästä. Aikaisemmassa selonteossa todettiin, että Suomi pyrkii liittymään Ottawan sopimukseen 2006.
Alkuperäinen tavoiteaikataulu oli aivan liian hätäinen. Se syntyi aikana, jolloin nykyinen tasavallan presidentti oli ulkoministerinä. Presidenttinä Tarja Halonen on monesti korostanut, että miinat tulisi hävittää nopealla aikataululla, koska muutoin kärsisi Suomen kansainvälinen maine. Tällaiset pelot on voitu osoittaa lähes perusteettomiksi. Asiasta ei ole juuri Suomelle huomauteltu.
Tosiasiassa miinapäätöksen teki hallituksen johtotroikka eli pääministeri Matti Vanhanen, valtiovarainministeri Antti Kalliomäki ja ympäristöministeri Jan-Erik Enestam. Avainroolissa oli Kalliomäki, joka paimensi sosiaalidemokraatit ratkaisun taakse.
Ratkaisut miina-aikataulusta ja miinojen korvaamiseen annettavista lisärahoista syntyivät tiukoissa korkean tason kokouksissa, joissa ministerikolmikko ajoi linjansa läpi. Ulkoministeriön, ulkoministeri Erkki Tuomiojan ja Halosen voi katsoa jääneen alakynteen. Nämä osapuolet voivat laskea voitokseen sen, että miinoista luopumiselle asetettiin nyt yksiselitteinen aikataulu.
Etenkin luopumisaikataulu vastaa puolustushallinnon, ja varsinkin pääesikunnan, toiveita lähes prikulleen. Vielä aiemmin syksyllä ulkoministeriön tavoite oli, että sopimus tulisi voimaan jo 2008 ja että miinoista luovuttaisiin vuoteen 2012 mennessä. Takarajaksi nyt tullut 2016 tarkoittaa kyllä sitä, että siihen mennessä vasta pieni osa miinoista ehtii vanheta. Aikataulua olisi siten toki voinut venyttää vieläkin, sillä Suomen miinat ovat varastoissa. Niitä käytetään vain, jos Suomen turvallisuus on uhattuna. Tehty ratkaisu on kuitenkin kompromissi, joka ei kyseenalaista puolustuksen uskottavuutta.
Käytännössä miinat korvataan vuosina 2009-2016 varaamalla hankkeeseen 200 miljoonaa euroa jo sovittujen puolustusrahojen päälle. Puolustushallinto puolestaan maksaa korvaavista järjestelmistä reilut sata miljoonaa euroa karsimalla muita menoja. Se ei siten saanut kaikkia hakemiaan euroja miinat korvaaviin järjestelmiin.
Miinapäätöksen lisäksi perjantaina kerrottiin, että puolustusvoimien henkilöstöä vähennetään rajusti vuoteen 2012 mennessä, yhteensä 1 200 virkaa. Lisäksi 500 virkaa siirretään muihin tehtäviin. Toivoa sopii, etteivät päätökset heikennä Suomen puolustuskykyä. Koska varat miinat korvaaviin järjestelmiin tulevat suurelta osin lisärahoituksena, leikkaukset eivät liity miinaratkaisuun. Ne johtuvat nousevista palkkamenoista, materiaalihankinnoista ja laajenevasta kansainvälisestä toiminnasta.
Säästöön tähtää myös maavoimien organisaatiouudistus. Ennakkotietojen mukaisesti pääesikuntaan kuuluva maavoimaesikunta lakkautetaan, ja erillinen maavoimien esikunta perustetaan Mikkeliin. Sen sijaan poliittisesti kuumat ratkaisut varuskuntien lakkautuksista lykättiin virallisesti siihen asti kun eduskunta on käsitellyt selonteon. Todellinen syy tähän on kuitenkin lähestyvät kunnallisvaalit. Lakkautusuhka kohdistuu muutamaan varuskuntaan.