Kreikka haluaa pysyä eurossa eikä romahtaa. Euromaiden talouskriisit osoittavat, että luottamuksen palauttamiseksi tarvitaan vahvempia rakennuspuita kuin solidaarisuutta.
EU:ssa huokaistiin monella suunnalla helpotuksesta, kun Kreikan vaalitulos selvisi. Järki voitti. Kreikka ei suistanut Eurooppaa kaaokseen, vaan valitsi vastuullisen tien, kun parlamenttivaaleissa voiton vei säästötoimiin sitoutunut konservatiivinen Uusi demokratia.
Uuden demokratian johtaja Antonis Samaras julisti vaalituloksen merkitsevän sitä, että kreikkalaiset haluavat maan ankkuroituvan euroon. Eurokriittinen ja lainasopimusten avaamista ajanut Syriza joutui taipumaan tappioon.
Seuraavaksi vuorossa on toimintakykyisen hallituksen muodostaminen, joka jatkaa talouden tervehdyttämistä. Uusi demokratia pystyy muodostamaan sosialistisen Pasokin kanssa enemmistöhallituksen. Pasokin johtaja haluaa tosin myös eurokriittiset puolueet hallitukseen.
Erinomaista olisikin, jos hallitusvastuu olisi mahdollisimman laaja. Näin meneteltiin Suomessa 1990-luvun lamavuosina, kun säästöpäätöksille piti saada leveät hartiat. Kreikassa vastakkaisiin suuntiin vetävä hallitus ei kuitenkaan ole ratkaisu ongelmiin, vaan johtaisi uudestaan pattitilanteeseen.
Kreikkalaiset eivät pääse poliittisilla iskulauseilla tai katteettomilla lupauksilla pakoon sitä tosiasiaa, että maa on vuosikausia elänyt yli varojensa. Kreikkalaispoliitikot itse ovat vastuussa siitä, että maa on ajautunut maksukyvyttömyyden tilaan, korruptioon ja verojen kiertelyyn.
Demokratiasta ei jää paljon jäljelle, jos ei pysty huolehtimaan itsestään. Ilman EU:n, IMF:n ja EKP:n mittavia lainapaketteja maa yksinkertaisesti romahtaisi.
Kreikan maksuohjelmiin on todennäköisesti tulossa jonkin verran myönnytyksiä. On kuitenkin harhaluulo kuvitella, että euromaat suostuisivat neuvottelemaan peruspakettia ja sen ehtoja uusiksi. Uutta iltalypsyä on turha toivoa.
Kreikan uusintavaalit olivat välinäytös suuren talouskriisin hoidossa. EU:n murheet eivät lopu Kreikan parlamenttivaaleihin.
EU-johtajilta odotetaan ensi viikon huippukokouksessa jälleen kerran poliittista johtajuutta kriisin hoidossa. Selkeä, yksinkertainen, yhtenäinen ja vakauttava sanoma olisi paikallaan.
EU-johtajien pitäisi saada vakiinnutettua tilanne ja sovittua yhteisestä tiekartasta. Poukkoilu ja irtiotot eivät herätä luottamusta.
Markkinoilla avainsana on luottamus ja se pitää palauttaa, jotta kasvu pääsee vauhtiin.
Kevättalvella hyväksytty tiiviimpi talousunioni on poliittinen sopimus siitä, että taloutta on hoidettava ja budjetit laadittava yhteisten pelisääntöjen mukaan.
EU-komission puheenjohtaja Jose Manuel Barroso on ehdottanut entistä isompaa yhteistä budjettia, pankkiunionia ja poliittista unionia. Tiiviimpi poliittinen ja taloudellinen yhteistyö olisivat tarpeellisia paalutuksia valuvikaiselle valuuttaunionille ja askel liittovaltion suuntaan.
Talousliitto ei voi perustua pelkkään solidaarisuuteen, vaan pakettiin kuuluu poliittisen päätösvallan myötä vastuu ja valvonta.