Talouden nousu ja kansantalouden kestokyvyn turvaaminen vaatisivat kipeästi tukea työmarkkinoilta. Kaksien tärkeiden neuvottelujen kangertelu viittaa siihen, ettei ikäviä tosiasioita haluta tunnustaa.
Parin viime päivän tärkeimmät työmarkkinauutiset ovat olleet huonoja. Neuvottelut satamien ahtaajien työehtosopimuksesta katkesivat sunnuntai-iltana, ja maanantaina ahtaajien liitto AKT antoi lakkovaroituksen. Tämän kuun 19. päivänä alkava lakko pysäyttäisi satamien toiminnan aikana, jolloin vienti on romahduksen jälkeen hitaasti alkanut elpyä.
Järki ohoi! Työtaistelu nyt olisi vastuuton ja vahingollinen koko kansantaloudelle. Toinen huono viesti oli kunta-alan neuvottelujen keskeytyminen. Työnantajien palkkaesitys ei kelvannut työntekijöille.
Kunnissa ovat törmänneet toisiinsa täysin vastakkaiset paineet: verotulovirran ehtymisen takia kunnat ottavat ennätystahtia velkaa, jotta saisivat hoidettua edes lakisääteiset velvoitteensa. Samaan aikaan yli 430?000 työntekijää hakee korotuksia pitäen vertailukohtana terveydenhuoltoalan Tehyn pari vuotta sitten tekemää anteliasta sopimusta. Yhtälö kuuluu sarjaan mahdottomat.
AKT hakee satamien neuvotteluissa uudenlaista käytäntöä irtisanomistilanteisiin. Se vaatii nykyisen kuuden kuukauden palkkatakuun lisäksi 12 kuukauden palkan suuruista kertakorvausta, jos työntekijä sanotaan irti tuotannollisista tai taloudellisista syistä.
Köykäisiä irtisanomisia ei pidä hyväksyä. AKT:n vaatimukseen sisältyy kuitenkin melkoinen ongelma. Jos yritys sanoo väkeä irti taloudellisista syistä, sen palkanmaksukyky on tuskin parhaimmillaan. Jos tällaiset yritykset pannaan maksamaan irtisanottaville ylimääräinen vuoden palkka, monen firman kassa ei sitä kestä. Todennäköinen seuraus olisi, että melkoinen osa palkoista maksettaisiin palkkaturvasta, siis valtion kautta veronmaksajien rahoista.
ATK on tuonut vaatimuksensa väärään paikkaan. Suomalaisen työttömyysturvan isot linjat pitää vetää ihan muualla kuin AKT:n ja Satamaoperaattorien työehtopöydässä.
Kunta-alan neuvotteluihin saatiin maanantaina kirpeää lisämaustetta valtionvarainministeriöstä. Ministeriön synkän raportin mukaan talouskriisi ja heikko työllisyystilanne yhdessä väestön ikääntymisen kanssa ovat syventäneet julkisen talouden käsillä olevaa kriisiä. Ilman sopeutusta julkinen talous ajautuu kestämättömään tilanteeseen, ministeriö kuulutti. Sen peräämä sopeutus merkitsee muun muassa julkisen sektorin työpaikkojen vähennystä.
Minkäänlaiset tasokorotukset eivät nyt ole kunta-alalla realismia. Päinvastoin nyt tarvittaisiin palkkojen jäädytys. Korotuksia peräämällä kuntien väki ampuu jalkaan itseään ja toisiaan. Palkkakustannusten nousu vain kompensoitaisiin väkeä vähentämällä. Kenen etu se olisi?
Jos kuntien työntekijäjärjestöt hoitavat tehtävänsä vastuullisesti, ne ottavat tämän huomioon. On kohtuutonta ajatella, että palkanmaksurahat jatkuvasti koottaisiin kuntaveroprosentteja korottamalla. Ei kustannusten nousua voi vuosi vuoden jälkeen iskeä veronmaksajien piikkiin. Keinoja tuottavuuden kohottamiseksi pitää löytää kuntien sisältä.
Niinpä tuottavuuden mittareita on tarpeen kehittää ja käyttää. Palkanmaksuvaraa voi sitten kohdistaa sinne, missä tuottavuutta on pystytty nostamaan. Pitää myös hyväksyä ajatus eri työntekijäryhmien palkkojen eriytymisestä. Siihenhän on kunnissa jo nyt jouduttu, kun niihin on haettu vaikeasti houkuteltavaa ammattiväkeä kuten lääkäreitä.