Lasten ja nuorten kotiintuloajoista sopiminen on suomalaiskodeissa luultavasti yleisimpiä riidanaiheita. Perheiden jälkikasvu ei aina niele vanhempiensa näkemystä siitä, mihin aikaan kaupungilta, kylältä tai vaikka vain kaverien luota olisi tultava kotiin. Vanhempien vaatimukset vaikuttavat nuorista usein turhilta tai vähintäänkin liioitelluilta.
Oulun seudun kuntien nuorisotyöntekijät tulivat vanhempien tueksi tähän keskusteluun tuomalla alkuviikosta julkisuuteen suosituksensa kouluikäisten kotiintuloajoista. Ala-asteikäisten tulisi suosituksen mukaan saapua arkisin ja sunnuntaisin kotiin klo 19.30, perjantaisin ja lauantaisin kello 20.30. Seitsemäs- ja kahdeksasluokkalaisille sopivaksi nähdyt ajat noille päiville ovat 20.00 ja 21.00. Yhdeksäsluokkalaiset ja sitä vanhemmat saavat olla ulkona hiukan myöhempään. Tämän ikäisten olisi nuorisotyöntekijöiden mielestä hyvä olla kotona arkisin ja sunnuntaisin viimeistään kello 21, perjantaisin ja lauantaisin kello 23.
Yhteinen suositus on järkevästi laadittu koko seutukunnalle, jotta naapurikunnissa liikkuvat nuoret tietäisivät samojen kotiintuloaikojen pätevän sielläkin.
Siitä, ovatko nuo kotiintuloajat juuri kaikkein sopivimmat, voi toki keskustella loputtomasti. Perheissä on asiasta jo muotoutunut eri käytäntöjä. Joissakin noudatetaan tiukkoja takarajoja, joissakin on sovittu hiukan myöhäisemmistä ajoista. Jos ne toimivat hyvin, niistä tuskin kannattaa luopua.
Asian ydin on siinä, että nyt suositeltavat kotiintuloajat on tarkoitettu lasten ja nuorten parhaaksi. Jos se viesti ei perheiden sisäisissä keskusteluissa mene perille, vanhempien asettamien rajojen viisaus valkenee luultavasti joidenkin vuosien päästä.
Järkevistä kotiintuloajoista eivät puhu vain nuorisotyöntekijät vaan myös opettajat sekä kouluterveydenhoitajat ja lääkärit. Riittävä lepo auttaa lasta jaksamaan koulussa ja tukee kasvua ja kehitystä. Viikonloppuiltojen myöhäisinä tunteina nuoret sortuvat myös helposti toilailuihin, joita he myöhemmin katuvat.
Niin tukea ansaitsevia kuin nuorisotyöntekijöiden suositukset ovatkin, yhteen suureen ongelmaan ne tuskin purevat. Osa lapsista ja nuorista elää perheissä, joissa vanhemmat eivät yksinkertaisesti välitä siitä, missä ja milloin nuoret tulevat ja menevät. Näissä perheissä tuskin kuunnellaan ulkopuolisten neuvoja nytkään.
paakirjoitus@kaleva.fi