Oulussa on osannut antaa luvattoman huonosti arvoa kaupungin omalle historialle. Viime vuosikymmenilta löytyy kauhistuttavia esimerkkejä siitä, miten vanha on viskattu surutta syrjään uuden tieltä, vaikka kaupunkia olisi voitu rakentaa ja kehittää pehmeämpienkin vaihtoehtojen pohjalta.
Kun Oulun uuden virastotalon rakennustyömaalta viime keväänä paljastui vanhoja hirsirakenteita, entinen oppi näytti vielä olevan voimissaan. Hirsinen kehikko hajotettiin surutta ja hämmästyttävästi vielä Museoviraston luvan perusteella. Kummallisinta oli, ettei virastosta vaivauduttu löytöä edes paikan päälle katsomaan.
Jotain tuntuu kesän aikana kuitenkin opitun. Työmaalla viime perjantaina tehty uusi kiinnostava hirsilöytö kokee nyt paremman kohtelun. Rakennustyöt keskeytettiin, jotta arkeologit ehtivät kaivaa rakenteen esiin ja dokumentoida sen. Samoin on luvassa, että hirsien ikä selviää puiden vuosilustotutkimuksen perusteella tämän vuoden loppuun mennessä. Silloin selvinnee sekin, onko rakenne 1600- vai 1700-luvulta, mistä asiasta Museoviraston ja yliopiston välille näyttää nousseen jonkinlainen arvovaltakiista.
Olennaista ei nyt kuitenkaan ole se, onko kyseessä 1600-luvun vai 1700-luvun jäänne, tai se, mikä oli kehikon käyttötarkoitus. Olennaisinta on, saadaanko löydön avulla ylipäätään lisävaloa yli 400-vuotiaan kaupungin historiaan ja sisäsataman olemassaoloon. Selvitystyö antaa arvoa Oulun menneille rakentajille, mutta sitä ansaitsevat myös tulevat polvet. Historiaton kaupunki on sieluton kaupunki.
Pahoitella voi yhä sitä, että nyt päivänvaloon noussutta hirsikehikkoa on käytännössä mahdotonta säilyttää hapellisissa oloissa muuten kuin hyvin kalliilla järjestelyillä. Esimerkiksi Turussa esiin kaivettu ja museoon talletettu kappale keskiaikaista kaupunkia on koko Varsinais-Suomen suosituin nähtävyys. Oulussa sellaisesta tuskin voi edes unelmoida.
Oulussa kannattaa silti miettiä, miten virastotalon tontin löydöt ja historia voitaisiin jollakin käyttökelpoisella tavalla siirtää myös tulevien polvien nähtäväksi. Yksi ratkaisu saattaisi olla esimerkiksi pienoismallin teko historiallisesta keskusta-alueesta uuteen virastotaloon.
On myös syytä kysyä, olisiko mahdollista säilyttää edes jonkinlainen näyte paikalta löytyneistä alkuperäisistä, vuosisatoja vanhoista hirsistä. Tällaiset dokumentit toimisivat tulevillekin oululaisille siltoina maailmaan, jota ei enää saada millään takaisin.
paakirjoitus@kaleva.fi