Oulun kaupungin energialiiketoimintojen hallintoa kehittämällä Pohjois-Suomeen voidaan luoda vankka, paikallisesti omistettu ja johdettu suuri energiayhtiö. Poliittisesti päätös on arkaluonteinen. Sen tekoa helpottaa kuitenkin, että Merikosken voimalaitos säilyisi tiukasti ja suoraan Oulun kaupungin omistuksessa.
Kaupunginvaltuusto hyväksyi viime vuoden lopulla Oulun kaupungille energiastrategian. Sen kulmakivi on energialiiketoimien paketointi nykyistä hallittavammaksi kokonaisuudeksi ja kilpailukykyisemmäksi toimijaksi sähkömarkkinoilla. Valtuusto ei kuitenkaan ollut valmis siunaamaan energiayhteisön emon, Oulun Energian yhtiöittämistä. Valtuutetut halusivat lisäselvityksiä siitä, millaisia eri vaihtoehtoja Oulun energiatoimintojen hallinnon järjestämiseksi olisi olemassa.
Vaihtoehtoja selvittänyt, laajapohjainen toimikunta pitää mahdollisena pitäytymistä nykyisessä hallintomallissa. Paremmaksi vaihtoehdoksi se kuitenkin näkee Oulun Energian muuttamisen Oulun kaupungin 100-prosenttisesti omistamaksi ja järjestelyssä luotavan energiakonsernin emoyhtiöksi.
Kunnallispolittisesti herkkää ratkaisua toimikunta ehdottaa helpotettavaksi sillä, että Oulun Energian voimalaitoskiinteistöt ja pääkonttorirakennus säilyisivät suoraan kaupungin omistuksessa. Näin päättäjillä ei olisi pelkoa siitä, että Oulun kaupungin menestyksellä harjoittaman energiapolitiikan tulokset voisivat huomaamatta valua pois oululaisten käsistä.
Toimikunnan selvitysten mukaan sen kannattama yhtiöittämisjärjestely ei heikennä Oulun Energian henkilöstön työllisyysturvaa eikä työehtoja. Vaihtoehto on arvioitu verotuksellisestikin järkeväksi. Se mahdollistaa myös Oulun kaupungin edellyttämän, tällä hetkellä 14 miljoonan euron vuotuisen tuloutustason säilyttämisen.
Toimikunta on päätynyt työssään esitykseen, joka mitä ilmeisimmin loisi Pohjois-Suomeen vahvan, kaupungin isännöimän energiayhtiön. Ratkaisu tukisi Oulussa vuosikymmenten saatossa tehtyjä päätöksiä, joiden ansiosta Oulun kaupunki omaa harvinaisen täydellisen energiaketjun polttoaineentuotannosta aina loppuasiakkasiin saakka.
Fortumin, ruotsalaisten Vattenfallin ja ranskalaisen EdF:n piirittämä Oulun Energia ei liikelaitoksena ilmeisestikään pystyisi pitkän päälle panemaan kampoihin sen kotinurkille edenneille kilpailijoille. Energialiiketoiminnan yhtiöitys taas toisi tarvittavaa tehokkuutta hallintoon ja ripeyttä päätöksentekoon. Sitähän sähkömarkkinoilla tätä nykyä nopeasti tapahtuvat muutokset edellyttävät. Yhtiöittäminen mahdollistaa myös mieluisten kumppaneiden löytymisen, kuten kehitys Oulun Sähkönmyynti Oy:ssä on hyvin osoittanut.
Valtuuston jo hyväksymän energiastrategian toteuttamiseksi nyt esitetty energiayhtiömalli vastaa kuntalaistenkin eli Oulun Energian todellisten omistajien etuja. Liikelaitoksena Oulun Energialla ei olisi riittävästi voimaa puolustaa asemaansa kiristyvässä kilpailussa, ja näin sen asema voisi nykyisestäänkin hankaloitua.
Silti yhtiöittämistä epäilevilläkin on perusteensa. Pelätty yksityistäminen tulisi tällä järjestelyllä käytännössä askelta lähemmäksi. Pelkoja ei kuitenkaan pidä liioitella. Mitään ei tapahtuisi huomaamatta, sillä siksi lujasti uusi energiakonserni jäisi Oulun päättäjien käsiin.