Lähi-idän jokapäiväinen jännitys ja toistuvat veriset iskut edellyttävät laantuakseen juuri sen tyyppisiä avauksia, jonka presidentti George W. Bush teki maanantaina. Yhdysvaltain presidentti Bush otti oikean suunnan kohti rauhaa puhuessaan maanantaina Valkoisen talon ruusutarhassa.
Bush sanoi tukevansa väliaikaisen palestiinalaisvaltion perustamista. Tosin vasta sen jälkeen, kun palestiinalaisille on valittu uudet johtajat ja hallintoelimet. Israelin Bush edellytti vetäytyvän linjoille, joilla se oli 28. syyskuuta 2000.
Israelin ääriliikkeitä lukuun ottamatta miltei kaikille muille on käynyt selväksi, että ilman palestiinalaisten omaa valtiota Lähi-itä ei rauhoitu. Juutalaisten on syytä ymmärtää, että samoin kuin he itse ovat kansana oikeutettuja valtioonsa, siihen on oikeus myös palestiinalaisilla.
Kun palestiinalaisten valtio lopulta perustetaan, siltä tietysti edellytetään toimivaa rajavalvontaa ja terrorin juurimista kaikkialta hallinnassaan olevilta alueilta. Se on kova, mutta jokaiselle valtiolle väistämättä kuuluva tehtävä. On mahdoton kuvitella maata, joka pystyy omien asukkaidensa turvallisuutta vaarantamatta sallimaan alueeltaan iskut naapurimaahan.
Palestiinalaishallinnon edessä oleva pahin pulma paljastui välittömästi presidentti Bushin puheen jälkeen. Islamilainen äärijärjestö Hamas torjui tyystin Bushin ajatukset. Järjestön mielestä puhe suosii Israelia. Hamas vakuutti jatkavansa iskujaan Israeliin myös vastaisuudessa.
Niin tehdessään Hamas tuhoaa toiveet rauhasta, joka on ennen kaikkea palestiinalaisten, mutta myös arabien ja juutalaisten kunnollisen elämän edellytys. Omaa valtiota haluavien palestiinalaisten on tunnustettava tosiasiat ja saatava päättäväisin toimin Hamas laillisuuden tielle.
Vaikka palestiinalaisten johto pääosin hyväksyi Bushin sanoman, viesti palestiinalaisjohdon ja etenkin presidentti Jasser Arafatin vaihtamisesta Lähi-idän väliaikaisen rauhansopimuksen ehtona ei miellyttänyt. Se olikin Bushin puheen heikko kohta.
Tuntui siltä kuin supervalta yrittäisi sanella, keitä palestiinalaiset saavat pitää johtajinaan. Vaatimus demokratiasta on aina paikallaan. Kansanvallan sääntöjen mukaan palestiinalaisilla on silti oikeus äänestää myös nykyinen johto jatkamaan. Niin on riippumatta siitä, pidetäänkö vaalit Bushin ehdottamalla tavalla vuoden loppuun mennessä tai jonakin muuna ajankohtana.
Muilta osin palestiinalaisjohto kutsui Bushin kaavailuja vakavaksi yritykseksi lopettaa Lähi-idän selkkaukset. Arvion vakuudeksi ilmaistiin halu neuvotteluihin suunnitelman toteuttamiseksi.
Neuvottelut rauhasta tuskin käynnistyvät pian. Vaikka myös Israelin poliittinen johto ilmaisi tyytyväisyytensä Bushin puheeseen ja erityisesti sen palestiinalaisten johdon vaihtamista koskevaan osaan, jälleen toistui vaatimus palestiinalaisten terrorin loppumisesta neuvottelujen ehtona. Kun Israelin armeija tunkeutui puheen jälkeen tiistaiaamuna Länsirannalle Hebroniin surmaten neljä palestiinalaispoliisia, kostoisku on odotettavissa. Kumpikaan osapuoli ei halua ensimmäisenä lopettaa väkivallan kierrettä. Juuri se estää rauhan tulon Lähi-itään.
Halutessaan USA kykenee painostamaan Israelia voimakkaastikin. Israel ei hevin suututa vahvinta liittolaistaan. Siksi Bushilla on mahdollisuus ajaa rauhansuunnitelmaansa eteenpäin. Niin hän tekeekin. Lähi-idän kriisi on avoin haava Yhdysvaltain ja arabimaiden suhteissa. Se pitäisi saada umpeutumaan, jotta Bushin julistama sota terrorismia vastaan saisi lisää puhtia.