Maatalouden kilpailukykyä pohtineen työryhmän arviot ovat asiantuntevia ja konkreettisia. Seuraava maatalousministeri saa niistä hyviä eväitä työlleen.
Valtiosihteeri Raimo Sailaksella ovat sormet pelissä milloin milläkin suunnalla suomalaisessa yhteiskunnassa. Tuoreimpana urakkanaan hän on kuluneen syksyn ajan vetänyt työryhmää, joka on pohtinut lähivuosien maatalouspolitiikan vaihtoehtoja.
Haastavien selvitysten ja raporttien teko annetaan mieluusti Sailakselle, sillä tiedossa on, että jälkeä syntyy. Maataloustyöryhmä on suhteellisen lyhyessä ajassa laatinut vakuuttavan kokonaiskuvan siitä, mitä ongelmia nykytilanteessa on ja mitä niiden ratkaisemiseksi pitäisi tehdä.
Samalla kyseessä on eräänlainen maa- ja metsätalousministeri Juha Korkeaojan testamentti seuraajalleen. Nykyinen hallitus ei asioille enää ennätä mitään tehdä, mutta uutta hallitusohjelmaa valmistellaan jo eri puolilla. Teettämällä tämän selvityksen Korkeaoja vaikuttaa omalta osaltaan suuresti siihen, että maatalouspolitiikka ei jää tyhjäkäynnille hallituksen vaihtuessa - olettaen tietysti, että seuraajalla on haluja astua valmiiseen pöytään.
Koska työryhmässä ei lainkaan ollut mukana alan etujärjestöjen edustajia, arviota voi helpommin pitää puolueettomana. Valtiovarainministeriössä istuvan Sailaksen mukanaolo taas takaa sen, että budjettia vartioivien virkamiesten punakynä ei ehkä ensimmäisenä heilu työryhmän ehdotusten yllä.
Kaiken tämän myötä näkemyksiin on aihetta suhtautua vakavasti. Ajatuksia ei selvästikään ole tarkoitettu jäämään pölyttymään paperille.
Koska maatalouspolitiikka on EU:n päätösvallassa, Suomen omat keinot maatalouden kilpailukyvyn varmistamiseen ovat rajalliset. Näin ollen pitäisi vaikuttaa koko unionin tasolla. Työryhmän mielestä Suomen pitäisi tehdä pitkän aikavälin linjaus unionin maatalouspolitiikan kehittämiseksi ja tavoitella koko EU:n alueella tasatukea kaikille peltohehtaareille. Siten edellytykset olisivat samanlaiset kaikkialla, eikä viljelijää tuilla ohjattaisi "epäterveisiin" valintoihin.
Unionin maataloustukiremonttiin tuskin Suomen seuraava hallituskausi riittää. Mutta mitä selkeämmin omat tavoitteet ja niiden perustelut ovat tiedossa, sitä helpompaa on toimia muutoksen puolesta.
Sama pätee geeniteknologiaan, jonka edistämistä ja tutkimista työryhmä suosii, mutta joka EU:ssa on yhä hyvin kyseenalainen asia. Jo maantieteen vuoksi Suomessa pitäisi varmistaa, että alalla voidaan edes tehdä tarvittavaa tutkimusta. Varsinainen linjanveto tehdään unionissa.
Uutisissa työryhmän ehdotuksista julkisuuteen nousi etenkin perintöveron poisto. Varsinaisesti ehdotuksena oli verovapautuksen ehdollisuus, joka olisi sidottu aktiivisen viljelyn jatkumiseen.
Perintöveron poistosta on syytä keskustella yhteiskunnassa laajemmin, eikä vain viljelijöiden kohdalla. Jos ammattikunnasta kuitenkin tehdään erillistapaus, tilan jatkuminen on ehdoton edellytys verovapaudelle, mutta silloinkin on syytä pohtia katon asettamista verovapaudelle.
Täyttä verovapautta ehdotetaan tilojen omaan käyttöön tuotettavalle bioenergialle. Ajatus on perusteltu, vaikka osoittaakin, että bioenergian käyttö saadaan järkeväksi vain tukitoimin.
Kaiken kaikkiaan muistion sisältö on jopa poikkeuksellisen konkreettinen. Tilakoon kasvu ja maatalousväestön väheneminen jatkuvat, mutta Suomen maatalous voi säilyä kilpailukykyisenä. Se edellyttää kuitenkin selkeää näkemystä EU:ssa, kansallisella tasolla ja yksittäisillä tiloilla.