Joulu lähestyy ja kouluissa tehdään oppilaiden arviointia, joka uuden opetussuunnitelman mukaisesti tehdään keskustellen.
Oppilas ja huoltaja täyttävät keskustelua varten Wilmassa sähköisen lomakkeen, jossa arvioidaan oppilaan vahvuuksia, oppimista, käyttäytymistä ja tavoitteita (sikäli kuin muistaa, mitä niistä on edellisessä keskustelussa puhuttu). Lisäksi kotona tulisi esitäyttää lomakkeen kohdat L3 ja L7.
Käytin kolmasluokkalaisen arviointikeskusteluun kotona 45 minuuttia, ja meillä oli oikein kiinnostava juttutuokio, koska kolmasluokkalainen ajattelee vielä kovin käytännöllisesti.
Hän kertoi koulusta hurjia ja hassuja juttuja, jotka useimmiten liittyvät annettuun otsikkoon aika löyhästi. Ei hän kykene vielä tekemään yleistyksiä eikä hahmottamaan olennaista. Useimmat arviot olivat ”ihan hyvin, ihan ok”. Ekaluokkalaisen arvio on vielä tekemättä.
Sitten pääsimme arvioinnin toiseen osioon, josta Oulun kaupunki on valinnut painopistealueiksi kohdat L3 ja L7.
Itsestä huolehtimisen ja arjen taitojen arvioinnissa (L3) kyse on ”terveydestä, turvallisuudesta ja ihmissuhteista, liikkumisesta ja liikenteestä, teknologisoituneessa arjessa toimimisesta sekä oman talouden hallinnasta ja kuluttamisesta, jotka kaikki vaikuttavat kestävään elämäntapaan”.
Osallistumisen, vaikuttamisen ja kestävän tulevaisuuden rakentamisen arvioinnissa (L7) kyse on ”osallistumisen ja vaikuttamisen taidoista, vastuullisesta suhtautumisesta tulevaisuuteen, oppilaiden kasvusta demokraattisia oikeuksia ja vapauksia vastuullisesti käyttäviksi, aktiivisiksi kansalaisiksi vahvistaen jokaisen oppilaan osallisuutta heidän ikätasonsa mukaisesti.”
Nyt pillastuin. Filosofian maisterina juuri ja juuri ymmärrän, mitä edellä sanotaan. Kysyin kolmas- ja yhdeksäsluokkalaiselta, tietävätkö he, mitä kohta L7 tarkoittaa. Eivät tienneet.
Saatekirjeessä ohjattiin perehtymään opetussuunnitelmaan. Ihmettelin, kun sen latautuminen tietokoneelle kesti minuutteja. Tekstiä olikin hurjat 916 sivua. Tunnustan: en perehtynyt. En, vaikka minulla on peruskoulussa neljäkin lasta. Minusta opetussuunnitelma on opettajia varten, jotta heidän opetustyönsä on tasalaatuista.
Sanallisen, oppilasta ja kotia aktivoivan arvioinnin idea on kaunis, mutta käytettävyys on jäänyt puolitiehen. Nykymuotoinen arviointi ei edistä vanhempien osallisuutta, vaan jakaa vanhemmat niihin, jotka ymmärtävät, osaavat ja jaksavat paneutua kasvatustieteilijöiden hienoihin ajatuksiin ja tavoitteisiin, ja niihin, jotka epäonnistuvat lapsensa koulutyöhön osallistumisessa. Surullista, niin surullista.
Saara Pentikäinen
Kiiminki
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.