Britannian mellakat versovat yhden kansanosan näköalattomuudesta mutta myös joukkoilmiöiden arvaamattomuudesta: massoissa tyhmyys voi tiivistyä.
Britannia on vanhastaan luokkayhteiskunta, eikä yleinen vaurastuminen ole poistanut rajoja. On vanha vauras yläluokka, sen alapuolella keskiluokka ja sitten suuri joukko -- sekä britti- että maahanmuuttajataustaista -- väestöä, jolla menee heikommin.
Lähinnä viimeksi mainittuun kansanosaan kuuluvat ne nuoret ja nuoret aikuiset, jotka ovat jo viikon verran mellakoinnillaan järkyttäneet kansakuntaa.
Mikään ei tunnu pidättelevän joukkoja, jotka särkevät ja ryöstävät liikkeitä, sytyttävät autoja ja jopa asuintaloja. Vandalismin kohteeksi eivät ole joutuneet vain kansainväliset tai "suuren rahan" firmat vaan myös oman alueen pienyrittäjät etniseen taustaan katsomatta.
Ei ole ihme, että tapahtumat ovat vieneet Britannian kriisiin. Konservatiivipääministeri David Cameron palasi kaaoksen keskelle lomaltaan ja julisti, että riehujajoukko saa tuntea "lain koko voiman". Hän ilmoitti, että kaikki, jotka ovat riittävän vanhoja tekemään rikoksia, ovat riittävän vanhoja saamaan rangaistuksen.
Tilanteen vakavuudesta kertoo, että poliisille on annettu lupa jopa kumiluotien käyttöön. Mellakat ovat toinen vakava kriisi Cameronille lyhyessä ajassa. Muutama viikko sitten hän oli vaikeuksissa salakuunteluskandaalin takia.
Merkillepantavaa on, että työväenpuolueen johtaja Ed Miliband ei lähtenyt osoittamaan sormella konservatiivien ja liberaalien hallitusta. Myöskään hän ei ole antanut riehujille minkäänlaista ymmärrystä.
Selityksiä on haettu niin Britanniassa kuin muuallakin. Mellakointi leimahti viikko sitten, kun poliisi ampui pidätyksen yhteydessä kuoliaaksi 29-vuotiaan mustan miehen Lontoon Tottenhamissa.
Mellakoijat hävittävät liikkeitä ja kansalaisten omaisuutta. Se kertoo, että kysymys on jo aivan muusta kuin kostosta poliisille. Epäilemättä kyse on siitäkin, että monen brittinuoren tulevaisuuden näkymät ovat kehnot, eikä hallituksen säästölinja ole asiaa parantanut.
Tämä lienee silti vain osaselitys. Osa brittiasiantuntijoista on huomauttanut, mitä äkkiä nousseessa liikehdinnässä voi tapahtua: yksilö heittää sivuun normaalin myötäelämiskykynsä ja syyllisyyden tunteen sekä käsityksen oikeasta ja väärästä. Tilalle otetaan malli, joka ryhmässä on vallalla.
Asiantuntijoiden mukaan riehujia vauhdittaa myös tieto siitä, että kiinni jäämisen riski on suuressa joukossa pieni. Mellakointi luo jännitystä, ja kaiken lisäksi teoista voi jopa saada bonuksen: vaikkapa uuden, ryöstetystä liikkeestä otetun television.
Vaikka kovat otteet eivät aina ole tehokkain keino rikollisuuden taltuttamisessa, Britanniassa ne epäilemättä ovat paras lääke akuuttiin tilanteeseen. Sen jälkeen pitää tarkastella ainakin sosiaali-, asunto- ja koulutuspolitiikkaa, mutta tähän hätään siitä ei ole apua.
Mellakoiden laantumista sopii toivoa myös siksi, että nykymaailmassa mallit siirtyvät nopeasti maasta toiseen. Kun talousnäkymät heikkenevät, maaperä uhkaa muuttua entistä syttymisherkemmäksi.