Paras-hankkeeksi nimetty kunta- ja palvelurakenneuudistus on edennyt ratkaisevaksi sanottuun saranakohtaan. Kun uudistuksen etenemisen seuraaminenkin tuntui työläältä, voi arvata, millaisin tunnelmin sitä valmisteltiin.
Erityisen paha maku puuhasta jäi siksi, että vastuulliset päättäjät näyttivät vartioivan puolueidensa etuja. Laskeskeltiin ennen kaikkea sitä, millainen malli antaa omalle puolueelle parhaat vallankäytön asemat tai jopa vahvistaa niitä. Tietysti kaikki asiaa valmistelleet kiistävät kiivaasti tämän käsityksen. Minkä tuolle kuitenkaan voi, että siltä näyttää.
Kunta- ja palvelurakenneuudistuksessa on kuitenkin kysymys perustavan tärkeästä asiasta: kohtuulliset palvelut pitäisi turvata kaikille suomalaisille maassa, jossa väestön ikääntyminen on nopeampaa kuin missään muualla Euroopan unionissa.
Kun pulma on kuitenkin yhteinen koko EU:lle, kilpailu työvoimasta ja varsinkin hoitohenkilökunnasta käy vastaisina vuosina kiivaana. Siihen pitäisi valmistautua vastaamaan sen sijaan, että pohditaan, millainen järjestelmä antaa millekin poliittiselle suuntaukselle mahdollisimman hyvät lähtökohdat.
Yhtä lailla kuin ikääntyvien ihmisten, myös varttuvan nuorison asiat on hoidettava uudessa tilanteessa. Kouluverkkoon ei saa enää tulla oleellisesti nykyistä suurempia aukkoja, jos aiotaan huolehtia siitä, että lasten koulumatkaan käyttämä aika ei missään pitene kohtuuttomaksi. Kouluja tullaan varmasti vielä yhdistelemään, mutta joillakin alueilla se tie on jo kuljettu loppuun.
On jopa mietittävä, pitääkö joissakin kouluissa tinkiä oppilaiden minimimääristä. Maksaahan se, mutta pitää meillä olla vara huolehtia inhimillisyydestä. Me kyllä liikutumme hyvin herkästi lasten kohtalosta jossakin vieraassa maassa, mutta oman maan jälkikasvun kovaa kohtaloa ei aina tunnisteta.
Päivittäin tuntikaupalla koulumatkaan käyttävien lasten ankeaa osaa olisi kohtuullista ajatella. Siitä selvitään aivan samaan malliin kuin kaukomaiden lasten avustamisessakin. On hellitettävä hieman kukkaroiden nyörejä. Verorahoja käytetään turhempaankin.
Järjestelmistä tiukin ihmisten taivuttelija on tietysti talousjärjestelmä. Talouselämän edusmiehet puhuvat painokkaasti esimerkiksi ihmisten liikkuvuuden lisäämisestä. Ei ole hyvä, että asuinpaikka valitaan kuten halutaan. Pitää valita niin, että jokainen pystyy osaamisellaan hyödyttämään talouselämää.
En halua silti runtata markkinataloutta. Likimain kaikki myöntänevät, että maailmalla kokeillut ja kokeiltavat vaihtoehdot eivät ole hyviä. Kuitenkin uusia mahdollisuuksia pitää käyttää yhä enemmän. Tuotteiden osien valmistaminen alihankintana vie työtä ihmisten luo. Niin vie tietoverkkojen mahdollistama etätyökin.
Miksipä luopuisimme vieläkään ajatuksesta, että Suomi voidaan pitää kauttaaltaan asuttuna. Tässä maassa on paljon hienoja asuinseutuja.